Muse ja Meripäivät

Kaksi tapahtumaa samana päivänä on nyt todistetusti liikaa blondeille. Kauan odotettu (liput ostettu 14.12.2012) MUSE <3 saapui Helsingin Olympiastadionille 27.7.2013, ja samaisena viikonloppuna Kotkassa juhlittiin ikävä kyllä Meripäiviä, joita ei voitu jättää väliin. Valintamme olikin osallistua keinolla millä hyvänsä molempiin tapahtumiin. 

Lähdimme muka niin viisaina AJOISSA kohti Helsinkiä (noin klo 14, ovet avautuivat klo 17). Saavuimme Helsinkiin klo 16 aikaan ja ainoastaan yhden harhaanajon ja U-käännöksen jälkeen saavuimme Olympiastadionin välittömään läheisyyteen huomataksemme, ettei parkkipaikkoja löytynyt enää juurikaan mistään. Olympiastadionin vastakkaisella parkkialueella oli autoja myös alueen reunoilla ja ajattelimme, että kun nuokin ovat tuohon parkkeeranneet, niin miksei mekin saataisi.

Koska kello oli vielä niin vähän, lähdimme keskustan suuntaan etsimään syötävää ja juotavaa. Päädyimme Virgin Oilin terassille nautiskelemaan Frozen Margaritat, mitkä nousivatkin yllättäen hieman päähän. (Onneksi paluumatkaan oli vielä pitkäpitkä aika...) Kävimme sitten shoppailemassa pienessä hiprakassa ja onneksi mukaamme ei kuitenkaan tarttunut mitään. Kun suuntasimme takaisin stadionille muutaman tunnin päästä, pysähdyimme matkalla syömään herkulliset lohipastat Iguanassa. 

Kun täysin vatsoin ja tyytyväisinä palasimme parkkialueelle tarkistamaan, onko auto vielä paikallaan, löytyikin ikäväksemme kaikkien niiden autojen, joilta olimme mallia ottaneet, sekä meidän tuulilasista, mukava pikavoitto. Noh, päästiin ainakin mahdollisimman lähelle stadionia...ja olihan se Muse joka pennin arvoinen ;)

Muse aloitti ikävä kyllä myöhemmin, kuin olimme odottaneet (21.45) ja sitä odotellessa lämppärit olivat saaneet päämme särkemään. Mew on ihan hyvä, pienissä määrin, mutta laulajan ääni oli vielä korkeampi kuin levyillä...Ehtiäksemme vielä viettämään Meripäiviäkin, olimme sopineet, että meidän pitäisi lähteä ajelemaan Kotkaan viimeistään klo 23. Onneksi kaikki lempibiisit ehdittiin kuulemaan, mutta silti surullisin mielin pakotimme itsemme nostamaan puutuneet takapuolemme penkistä sovittuun aikaan ja suuntaamaan kohti Meripäiviä. 

Mahtavalta keikalta tuli otettua kuvia vaikka kuinka monta, mutta tietenkin kameran johto on mystisesti kadonnut.. :D

Olimme Kotkassa yhden aikoihin ja aloimme tinttaamaan sellaisella tahdilla, mikä Meripäiville vain sopii. Pitihän tunnelmasta saada jo siihen aikaan nopeasti kiinni. Lähdimme kiertelemään sopivassa hiprakassa ja huomasimme monien juhlijoiden kunnon kääntyvän jo väsyneemmän puoleiseksi. Myös satama-alue suljettiin juuri, kun oltaisiin paikalle ehditty...jo kahdelta! Ennen periaatteena on ollut, ettei Meripäivillä mennä baariin, mutta nyt ei tainnut olla muuta vaihtoehtoa, eikä hyvää humalaakaan kannattunut tuhlata. SURPRISE! Jokaiseen kapakkaan oli niin pitkät jonot, ettei oltaisi välttämättä sisälle enää ehdittykkään. Kaiken kaikkiaan nämä Meripäivät olivat meidän osaltamme failure ja ensi kerralla emme buukkaa iltaamme kuin yhden tapahtuman kerrallaan. 

Edes blondit eivät pysty kaikkeen, vaikka meillä onkin aina hauskempaa! ;)

Vastaa kyselyyn!

Blondien lähtö Budapestiin lähenee ja ajattelimmekin omaksi ja miksei myös teidänkin huviksenne, tehdä pienen kyselyn.

Itsellämmehän on päät ehkä liiankin pilvilinnoissa, joten olisi mukavaa, jos vaikkapa te palauttaisitte meidät maan pinnalle (ennen kuin ne ihan oikeasti 26.8. irtoavat maasta!!!) ja arvioisitte, kuinka tulevan vaihto-opiskelumme kanssa tulee käymään.

Äänestetäänpä! Kaikkien vastanneiden kesken arvomme viihdyttäviä ja noloja hetkiä blondien seurassa ;)

Valitse oikealta mielestäsi parhaiten matkaamme kuvaava vaihtoehto, jos mikään ei mielestäsi osu oikeaan, lähetä oma ehdotuksesi kommentoimalla.


Kiitos vastauksestasi, ehkä tämä auttaa meitäkin realisoitumaan... :)

MEILLÄ ON KÄMPPÄ!!

Asunnon hankkiminen oli pitkä, piinaava ja hermoja raastava prosessi. Tämän saimmekin oppia kantapään kautta ja haluamme jakaa teille tämän tiivistetyn tarinan siitä, miten asunnon hankinta kävi. 

Ensin asuntoa piti hakea vasta paikanpäältä, mutta sitten tuli paniikki kun nähtiin, että asuntoja oli kyselty Facebookin sivuilla jo paljon. Pelkäsimme, että parhaat viedään päältä ja meille jää ei-kenenkään-huolima murju, joten ryhdyttiin kuitenkin etsimään netin kautta asuntoa. Aluksi oli turhauttavaa pähkäilyä vuokran, common costien ja vielä kulutusmaksujen kanssa, kun missään ei ollut oikein kunnolla mainittu kaikkia kuluja. Epäonneksemme 5 ensimmäistä upeaa unelmavaihtoehtoa olikin jo available-ilmoituksesta huolimatta varattuja, joten jatkuvan turhautumisen jälkeen piti jatkaa etsintöjä. Yhteensä tuhlasimme aikaa ja kirjoittelimme 17 viestiä liittyen näihin edellä mainittuihin kämppiin vk 26 ja 27 aikana.

Viimein päädyimme kyselemään lisää kahdesta kivasta kämpästä. Kämpille annoimme lempinimet "viinikaappi" ja "prinsessa", niiden ominaisuuksien mukaan, jotta tietäisimme kummasta milloinkin puhuimme. Muilla katselemillamme  kämpillä oli myös omia niitä kuvailevia nimiä; kuten oranssioksennus, kaarikeittiö, vihreäsängytön...

Viinikaappi- ja prinsessa-kämpistä käytiin keskustelua sähköpostin välityksellä yhteensä kuukausi. Ensimmäinen viesti tuli viinikaapista 10.6. ja viimeinen sitä koskeva sähköposti lähetettiin 2.7, kun saatiin tietää prinsessan välittäjän kautta viinikaapin vapautuvan vasta syyskuussa… Viinikaapin välittäjähän ei tästä asiasta luultavasti ollut edes tietoinen... Viestittely prinsessa-kämpästä alkoi 1.7. ja päättyi onnellisesti 12.7. kämpän saamiseen. Näistä asunnoista keskusteltiin yhteensä 36 viestin verran.

Kaiken kaikkiaan 53 sähköpostin ja kuukauden viestittelyn jälkeen meillä on kämppä! Näin kahden viimeisen viikon tapahtumat tiivistetysti menivät:

• Vk 27, 10 viestiä
• Vuokrat hyppäs 400:sta 450:n viinikaapissa ja prinsessassa 500:sta 530:n, olivat kuulemma pitkäaikaisvuokralaisille nämä netissä ilmoitetut hinnat…
• Viinikaapista kysyttiin kolmeen kertaan, kahdelta eri välittäjältä, onko kalustettu, kun asunnon kuvauksessa sitä ei lukenut. Lopulta kolmanteen kysymykseen vastattiin, että on kalustettu.
• Oltiin jo vuokraas viinikaappia, kun viime hetkellä selvisikin prinsessa-asunnon välittäjän kautta, että asunto vapautuukin vasta joskus syyskuussa.
• Päätettiin vuokrata prinsessa ja välittäjä pyysi tietoja sopimusta varten
• tiedot lähetettiin
• vastausta odotettiin 2pv
• kun sitten kyseltiin, oliko kaikki OK kun vastausta/sopimusta ei kuulu, välittäjä vastasi, ettei muka ollut saanut yhtäkkiä enää juuri sen hetken tärkeintä sähköpostia, vaikka kaikki muut oli perille tullu...
• lähetti pankkitiedot takuiden maksua varten (2kk takuu) perjantaina ja lupasi lähettää sopimuksen heti ma aamuna
• kysyttiin vielä, saako takuun maksaa kahdessa erässä

• Vk 28, 16 viestiä
• ma aamu meni, n. klo 13 tulee vastaus, että kyllä takuun voi maksaa erissä, mutta voisitteko ilmoittaa, mistä asunnosta oli kyse?!? Sähköpostien otsikkona ollut koko aika kyseisen asunnon tiedot... Ja kysyi, oliko ensimmäinen osa takuusta jo maksettu!?
• annettiin tiedot vuokrattavasta kämpästä uudestaan, ja takuusta vastaus, ettei makseta takuita, ennen kuin sopimus on saatu luettavaksi
• lähettää sopimuksen, jossa vuokran määrä yhtäkkiä 550€!
• kysytään, että mikäs tämä juttu nyt oikein on, vuokra sen kun nousee...
• "I'm sorry a made a mistake..." vai luuliko,ettei luettaisi sopimusta kunnolla??
• sopimus tulee korjattuna takaisin, allekirjoitetaan se ja ensimmäinen osa takuusta maksetaan
• nyt sitten eivät näe muka meidän allekirjoituksia takaisinlähetetystä sopimuksesta...
• sopimus lähetetään kolmessa eri muodossa uudestaan, nyt on syytä jo näkyä!
• lopultakin vastaus tulee, että nimmarit näkyivät ja ensimmäinen takuukin näkyy saapuneen, kaiken pitäisi nyt olla kunnossa
• Heidin vanhemmat sattuivat sopivasti tekemään vielä loppuviikosta matkan Budapestiin, jolloin sovittiin välittäjän kanssa, että he käyvät katsomassa asunnon.
• Heiltä saatiin viestiä, että asunto on hieno ja KAKSIKERROKSINEN! Molempien huoneista pääsee parvekkeelle, alue on turvallista ja rakennukseen pääsee kadulta sisään turvakoodilla, eli ei tarvitse pelätä kutsumattomia vieraita. MAHTAVAA!!! 

Joiltain muilta olisi voinut jo usko loppua noiden jatkuvien mokailujen takia...Tai no niinhän mekin ehdittiin epäillä koko toimintaa pariin otteeseen, sekä kaikki ne, keille tilannetta päivitteli. Mutta uskottiin, että kun koulu kerta suositteli tätä firmaa, niin pakkohan siihen on luottaa.


Loppu hyvin, kaikki hyvin? Kuvia kämpästä laitetaan sitten elokuun lopulla, kun viimein itse pääsemme sinne, enää 5 viikkoa lähtöön!!!


to be continued...  ;p

Blondit blogin takana

Tuli tässä taas vähän jälkijunassa mieleen, että olisi varmaan kohteliasta esitellä itsemme jollain tasolla. Tällaisia blondeja täällä kirjoittelee:

Sanna

Olen elokuussa 24 vuotta täyttävä kotkalainen blondi. Asia, mistä Heidi ei pääse yli; ärsyttävä (lue:tarttuva) murteeni. Ja mikä vielä tekee asiasta ärsyttävämpää, kuin se, että puhuessani puhun kuin kotkalaisen kuuluukin: "miä, siä, myä", mutta kirjoitan nämä mie, sie, myö... Koska näyttäähän se paremmalta kirjoitettuna noin, eikö?! Vai onko tämä taas tätä blondin logiikkaa...

Blondius hallitsee suurinta osaa persoonaani, joten olen pirtsakka, puhun aivan liikaa ja sähellän enemmän kuin laki sallii. Rakastan kaikkia blondille sopivia asioita, kuten korkokenkiä, mekkoja, hameita, meikkejä....Vaikken tosin arkisin käytäkkään ripsaria, kajaalia ja huulikiiltoa tai -punaa enempää, pitää niitä meikkejä hamstrata kaiken varalta. Eikä pidä unohtaa valkoviiniä. Marilyn Monroe ja Sinkkuelämää-sarja ovat innoittajiani. Ihailen Samanthan räväkkyyttä, mutta taidan itse kuitenkin samaistua Carrieen. :) 

Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mutta ehdottomiin suosikkeihini kuuluvat Muse, Volbeat, Poets of the Fall ja hieman toisenlaisen tyylin edustaja, Eminem. 

Urheilu on kuulunut pienestä pitäen elämääni. Harrastin taannoin 10 vuotta salibandya, mutta koulun alettua  ja töiden rinnalla minulle ei jäänyt enää tarpeeksi aikaa sitoutua joukkuelajiin. Ehkä sitten koulun loputtua on taas aikaa miettiä sitoutumista vaativaa harrastusta. :) Nyt käyn kuntosalilla ja lenkkeilemässä. 

Tehtäväni Budapestissa: tutustua erilaisiin kulttuureihin ja pitää yllä vanhemman ja viisaamman roolia, täytyyhän jonkun tuosta nuoremmasta huolta pitää. ;) Järjestää mahtavia kotibileitä ja ottaa kaikki irti tästä huikeasta tulevasta seikkailusta.

Roolini tässä blogissa: runosuoni tekstien suunnittelussa.
 

Heidi 

Olen alunperin Lahden chicagosta kotoisin oleva 22-vuotias heinäkuun hepsankeikka, joka tällä hetkellä kykkii Kouvolan betoniviidakossa. Blondin voi viedä Lahesta pois, mutta asennetta ei. Ajoittainen snobbailu ja lievä ilkikurisuus kuuluvat asiaan. Vihdoinkin aikuistumisen rajalla kamppaileva uimista, mökkeilyä, melontaa ja ihunaa hauvaansa rakastava blondi ällistyttää aika ajoin fiksuudellaan, kunnes suusta syöksyy sammakoita ja blondius ponnahtaa esiin (vaikkakin sitä yritti talvella piilotella soluttautumalla brunettien leiriin).

Huomaan monesti muiden seurassa olevani ylipukeutunut tai -laittautunut, mutta olen todennut ettei vika ole minussa vaan se on muiden laiskuutta. En tosin tuomitse. Rakastan laittautumista ja vihaan itselläni suoraa lättänää tukkaa. Olen rehellinen, yleensä ystävällinen, nauran useita kertoja päivässä (usein itselleni). Mielestäni elämää tai itseään ei tule ottaa turhan vakavasti. On pidettävä hauskaa ja oltava aito oma itsensä, mutta muistettava silti kohdella muita samoin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. It's Karma Snitch!

Katson paljon elokuvia laidasta laitaan. Rakastan kauhuleffoja, mutta en uskalla niitä yksin katsoa. Musiikkimakuni on erittäin laaja; kunnon suomiräpistä, metallin kautta jopa hyviin iskelmäklassikoihin. Rakastan tanssimista, mutta pyydän anteeksi moovejani (jos näette tanssilattialla, niin parasta on siirtää katse toiseen suuntaan tai simmut kiinni) =D.

Tehtäväni Budapestissa: Ottaa hieman vapaata arjesta ja ehkä jopa löytää elämäni mies (lue: elättäjä), kenellä on Von-muotoinen sukunimi. Van käy myös... ;D

   

Roolini tässä blogissa: tietokone-nörtti, joka suunnitteli koko ulkoasun ja muut asettelut. Pahoittelen, aikaa ei ole ollut nähdä hirveästi vaivaa, ehkä sitten Hunkarissa.