I'm coming home!

Odotettu päivä on koittanut, blondit pääsevät tänään kotiin!!! Pois täältä Buda-fucking-pestista! IHANAA!!! Tuossa juuri puhuttiin, kuinka edes suomalaiset amisviiksiset, karjalalippispäiset juntitkaan eivät tunnu enää NIIN junteilta, verrattuna näihin urpoihin unkarilaisiin... Oho, olipa siinä paljon ilkeyksiä heti kättelyssä, pysyyköhän meidän kone edes ilmassa. (Karma saa sitten jättää tämän kirjoituksen lukematta, kiitos...)

Mikään ei taaskaan toiminut niin kuin piti täällä lentokentällä. Heidin laukut paino aika reippaasti yli sallittujen rajojen ja laukkuja ei suostuttu ottamaan vastaan. Me yritettiin selittää, että me ollaan asuttu täällä 4 kuukautta ja muuttamassa nyt takaisin Suomeen, ei me voida niitä tavaroita tännekkään jättää. Ei...Meidän piti pakata Heidin tavarat uudelleen, siirrellä tavaraa laukusta toiseen ja ottaa toinen käsimatkalaukku käyttöön...Saatiin 5 kiloa pois ja sitten sai laukut mennä ruumaan...Voi jumalauta mitä touhua!!! 152€ piti maksaa ylipainosta ja kaveri vielä kysyi kymmeneen kertaan, oletko nyt varmasti valmis maksamaan tästä...No ei kun haluan jättää tavarani tänne, haloo!! Unkarilaiset...

Nyt ollaan kuitenkin onnellisesti jo porttien toisella puolella odottamassa koneeseen pääsyä. :)

Ja kyllä, vaikka tässä nyt ollaankin kitisty ja haukuttu kaikkea, kyllä tämä vaihtokokemus oli todellakin kokemisen arvoinen. Mutta on se vaan niin ihanaa päästä takaisin Suomeen ja kotiin, missä kaikki toimii niin kuin pitääkin. Tätä fiilistä on mahdotonta kuvailla. Melkein tulee tippa linssiin, kun on niin tunnetta täynnä tämä kotiinpaluun ihanuus. Tai sitten se tulee lentokoneessa. Tai viimeistään Helsinki-Vantaalla. Mutta itku taitaa tulla, ei voi minkään :D

Ensimmäinen juttu mitä varmaankin tulee tehtyä kotona, on työntää pää hanan ja juoksevan veden alle ja juoda itsensä kipeäksi raikasta, puhdasta, ihanaa klooritonta hanavettä!!! Seuraavina asioina tulee ehdottomasti koirien hengiltä rutistaminen, sauna ja karjalanpaisti. Ja voi sitä ihanuutta, kun saa käyttää juustohöylää! Ja oikeanlaista tiskiharjaa...Eikä ihmiset kävele kadulla päin, tule puhumaan vierasta kieltä vaikka olet juuri sanonut ettet ymmärrä, jatka tuijottamista jos huomaat tuijotuksen ja ja ja...!!! Ihanat jurot suomalaiset, we miss you and we see you so soon! <3

Blondit kiittävät kaikkia, joita meidän seikkailu ja touhut täällä ovat jaksaneet kiinnostaa. Ja vähät välittävät niistä, ketkä eivät välittäneet meistä :D Seikkailu on nyt päättymässä, niin kuin meidän blogikin. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, sörözö teille vaan.

XOXO <3

Jalat ruvella ja nenä jäässä ulkoilua

Viimeinen viikonloppu Budapestissa kului blondien osalta leikkien turistia. Nyt oli hyvä ja viimeinen hetki nähdä ja tehdä niitä asioita, mitä ei vielä olla ehditty (lue = jaksettu). Paljon kuitenkin taitaa meiltäkin jäädä vielä näkemättä Budapestista, ehkä tänne pitää vielä joskus tulla ihan turistiksi ;)

Goodbye Dinner meni ihan hyvin, söimme all you can eat & drink-ravintolassa, Trofeassa. Tämä oli blondeille nyt neljäs kerta kyseisen ketjun ravintolassa. Aiemmin olemme syöneet Kiraly Utcan ravintolassa, nyt olimme jossakin hornan tuutissa, Mexikoi Utin lähettyvillä. Tarjonta poikkesi hieman Kiralysta. Plussana oli grillattavat merenelävät. Siellä oli myös pikku possuparka omena suussa eräässä tiskissä. Meidän kylmät pohjolan sydämet eivät tälle lämmenneet, emmekä raaskineet possuraukkaa maistaa. Miinuksena jälkiruuista puuttunut tiramisu!!! Sanna oli hyvin surullinen. :( Jatkot olivat Dobozissa. 

Lauantaina meillä ei ollut krapulaa, sillä loppujen lopuksi me ei oltu kovin juhlatuulella edellisenä iltana. Olimme väsyneitä ja kyllästyneitä kaikkiin ihmisiin. Varmaan koestressi helpotti ja väsymys iski...Tai sitten me ollaan ajatustemme tasolla jo torstaissa ja lentokentällä. :) 

Aamuisen sohvan kuluttamisen ja nenän kaivuun jälkeen päätimme siis lähteä pienelle kaupunkikierrokselle kuluttamaan aikaa. Suunnitelma oli todella hyvä: ensin kahville, sitten parlamenttitalolle (emme ole käyneet siellä aiemmin sisällä ja luimme netistä, että passia näyttämällä pääsee ilmaiseksi sisälle), Moskva terille (nykyinen Szell Kalman ter, yksi opettajista oli höpissyt siellä olevan jotain nähtävää) ja sitten lasillisille Vittulaan (!! :D ). 

Käytännössähän tämä ei tietenkään mennyt näin. Kahvin jälkeen lähdimme kävelemään Andrassya pitkin metrolle ja saimme päähämme, että käydäänpä kurkkaamassa tuo oopperatalokin, kun sekin on nähty vain ulkopuolelta. No vilkaisuksi jäikin, liput olisivat maksaneet 1900 forinttia, (6,29€) HUH! Kylläpä täällä on pihiksi oppinut, voi tulla pieni shokki Suomeen palatessa... :D Sitten menimme metrolla Deakille ja kävelimme sieltä Vaci Utcan kautta parlamenttitalolle. Loppujen lopuksihan järkevintä olisi ollut mennä ratikalla, olisimme säästäneet paljon aikaa ja kilometrejä. Well, it's a good exercise though. 

Jouluvalot ratikassa!

No, joka tapauksessa, parlamenttitaloon ei päästy tutustumaan. Siellä on jotain rakennusta menossa ja kun lopulta oltiin kierretty lipunmyyntipisteelle, huomattiin aukioloajoista, että sitä oli muutettu klo 18:sta sijaan klo 16:sta. Ja tietysti me seisottiin siinä klo 16.10.... No, parlamenttitalolta käveltiin sitten ratikalle ja lähdettiin Budan puolelle katsastamaan tätä Moskva teriä. No eihän siellä mitään ollut! Siis kertakaikkiaan mitään. Ehkä me kuultiin opettajan tarina väärin tai jotain...Se oli sellainen astu ulos - astu sisään ratikkaan -tilanne. Hieno paikka, kannattaa käydä katsomassa! Olihan se kiva ajella ratikalla, varsinkin kun pääsi istumaan! (Luksusta!) 

Katsottiin ratikkamatkalla Club Vittulan osoite ja suuntasimme sinne. Halusimme nähdä, miltä tämä Populäärimusiikkia Vittulan jänkältä-elokuvasta innoituksensa saanut baari näyttää. Kierrettiin ensin muutama kortteli ylimääräistä, ennen kuin oikea katu löytyi. Katu oli todella hämyisä, pimeä ja pelottava. Ja eikä aikaakaan, kun seisoimme Vittulan suljettujen ovien edessä. Outo juttu, Facebook-sivujen mukaan sen olisi pitänyt olla auki klo 8-04, mutta ovissa silti roikkuivat jykevät munalukot... Noh, täällä Unkarissa kun kaikki on mahdollista. 

Kyllästyneinä vastoinkäymisiin menimme kaupan kautta kotiin, teimme kukkakaalipitsaa ja katsoimme Madagaskar 3:n piristykseksi. Tättätäräräräää sirkus, afro, sirkus... Tämän jälkeen leffailta jatkui vielä Now You See Me:lla. Hyvä elokuva, kannattaa vilkaista. Sitten painelimme tyytyväisinä nukkumaan, sillä sunnuntaina oli aikainen herätys markkinoille. Ha! Blondit aikaisin aamulla MARKKINOILLA, mikä läppä!

Näin kuitenkin kävi ja klo 9.30. olimme jälleen Szimplan markkinoilla. Loput tuliaisista tuli nyt ostettua. Heitimme ostokset kotiin ja sitten piti tehdä jotain ihan kamalaa. Ihan jotain hirveää. Tai siis Heidin mielestä jotain tosi siistiä. Sannan mielestä kamalaa. Heidi halusi mennä tuolihissillä Budapestin korkeimmalle vuorelle, Janos-hegylle, mikä on 529m korkea...Otimme bussin nro 291 Nyugatilta, millä mennään aina päätepysäkille saakka. Bussikin meinasi kesken matkan hajota. Yhdellä pysäkillä oven sulkeutumisesta varoittava ääni jäi vain päälle. Kuski yritti jotenkin korjata asiaa...eli siis kävi kerran tuuppaamassa yhtä ovea ja ihmetteli, kun vika ei korjaantunut. Siinä sitten ajeltiin jonkin aikaa hirveässä pärinässä, ja seuraavan kerran bussin pysähtyessä ottamaan matkustajia kyytiin, ovien sulkeutuessa ääni loppui. Olisiko alunperin kannattanut koittaa avata niitä ovia? 

Päästiin kuitenkin perille ja tuolimatka kohti Budapestin korkeinta kohtaa saattoi alkaa. Tuolihisseily maksoi edestakaisin 1400 forinttia, opiskelija-alennusta tästä ei saanut. Jos ei ole korkeanpaikan kammoinen, niin kuin Heidi, saattoi maisemia pystyä ihailemaankin. Huvittavinta oli se, kuinka paljon lämpötila matkan aikana muuttui radikaalisti. Alhaalla puut olivat ihan vihreitä. Matkan aikana maisemat alkoivat muuttua ja lopulta olimme jo niin korkealla, että puut olivat ihan jäästä valkoisina! Ja kyllä muuten oli yhtäkkiä kylmä! Kauaksi aikaa ei jääty maisemia ihailemaan, sen verran alkoi huipulla paleltamaan. 

Muutaman tunnin lämmittelyn jälkeen lähdimme uudelleen ulos. Tällä kertaa kävimme ihmettelemässä Sankareiden aukion takana olevaa linnaa, mikä nykyisin on mitä ilmeisimmin museo. Linnan pällistelyn jälkeen huomasimme, että viereisellä luistelukentällä oli alkamassa jääkiekko-ottelu Unkarin ja Itävallan välillä. Jonkin aikaa mietittyämme päätimme lähteä ostamaan lippuja peliin. Liput maksoivat 3000 forinttia. Huomasimme joutuneemme sikakatsomoon :D Tämä oli ainut katsomo, jossa fanit seisoivat, lauloivat, huusivat ja soittivat rumpuja koko ajan. Hyvä fiilis, mutta meille suomalaisille, laatukiekkoon tottuneille, peli oli aivan kamalaa katsottavaa. Kahden erän ja pakkasessa seisoskelun jälkeen emme enää tunteneet jäseniämme ja päätimme lähteä kotiin. Muutenkin katsoimme viisaammaksi lähteä paikalta mahdollisen kiekkohullujen yhteenoton varalta, ei näistä unkarilaisten temperamenttisuudesta urheiluasioissa tiedä...

Maanantaina meidän piti vihoviimeistä kertaa raahautua koululle, allekirjoittamaan jotain papereita. Voitte kuvitella sen tunteen, kun suljettiin ovi takanamme viimeistä kertaa, hyppäsimme ulos kamalasta bumbyride-junasta viimeistä kertaa... What a feeling! 

Koulu on ohi!

Noniin, blondien viimeinenkin koe tuli raapaistua torstaina ja nyt se on lopullisesti ohi, koulu täällä! Viimeinen viikko saadaan sitten vain lomailla :) Lisäksi, ihan ekaa kertaa ikinä päästiin bussissa ISTUMAAN kun tultiin koululta metrolle! :D Ja samalla nähtiin myös ekaa kertaa, kun tarkastajat sakottivat meidän edessä istunutta tyttöä, jolla ei ollut bussilippua. Aijai. 

Ah, mikä tunne, kipeät jalat kiittää :)

Aijajai

Tämän jälkeen käytiin palkitsemassa itsemme kovasta työstä Hard Rock Cafessa, missä joimme drinksut ja söimme hunajasitruunakana-salaatit ja jälkkärit. :) 

Tänään meillä on tutoreiden järjestämä Goodbye Dinner. Haikeat fiilikset toisaalta, koska tiettyjä ihmisiä emme tule tämän jälkeen enää näkemään, mutta into lähenevästä kotiinpaluusta ottaa voiton tällä erää. 

Nyt kun meidän virallinen vaihto-opiskelu täällä on ohi, aloimme pohtimaan, mitä tämä on meille merkinnyt ja mitä hyvää ja huonoa tässä kokemuksessa ja kohteessa on ollut. 

KOKEMUS

Plussat:

• opimme arvostamaan Suomea enemmän
• uuteen kulttuuriin tutustuminen
• uusiin ystäviin tutustuminen
• kansainvälistyminen
• rohkeus puhua englantia kasvoi pakostikin
• ihmisenä kasvaminen

Miinukset:

• koti-ikävä
• mikään ei vaan toimi niin kuin pitäisi
• lihominen :D
• asuminen / eläminen 
• unkarilaisten englannin puutteellinen taito turhauttaa TODELLA usein, varsinkin kun oltiin kipeinä ja lääkärikään ei puhunut englantia...
• jotkut vaihtaritoverit ovat lapsellisia, tyhmiä ja ajattelemattomia (aiheuttavat vahinkoja kiinteistöille, irtaimistolle, häiritsee tunneilla, ei kunnioita opettajia, puhuu päälle, tulee aina myöhässä) Kysyy tyhmiä kysymyksiä,,, onko Suomessa muka lämmin kesä, eihän sulla vaan oo kylmä, miten voi olla kylmä ku tulet Suomesta??!! 
• kulttuurieroavaisuudet selkeästi nähtävillä (kyllä, tässä vaiheessa se on negatiivinen asia)

KOHDE

Plussat: 

• kaunis kaupunki (kulttuuri, nähtävyydet, rakennukset <3 )
• mahtavat shoppailumahdollisuudet ja halvat hinnat! (varsinkin ruoka monine vaihtoehtoineen ja kengät!)
• halpaa alkomahoolia
• mahtava monipuolinen yöelämä, naiset pääsevät yleensä ilmaiseksi baariin sisälle!
• kaupungissa on jotain jokaiselle, iästä riippumatta
• liikenneyhteydet ja niiden hinta sekä liikenneyhteydet muihin Euroopan maihin
• lämpimämpää kuin Suomessa
• tutorit, jotka ovat tukena ja apuna

Miinukset:

• tyhmiä ihmisiä (väittävät ymmärtävänsä, mutta eivät kuitenkaan ymmärtäneet, ohittelevat ja sitten jäävät eteen maleksimaan, kävelevät päin ja sinkoilevat minne sattuvat kaduilla! me kun ollaan totuttu siihen, että Suomessa kävellään aina oikeaa reunaa pitkin, täällä mennään massana eteenpäin, odottaen että heitä vain väistetään!!) 
• meluisa, paikoin likainen suurkaupunki (kodittomat ja humalaiset tekevät tarpeensa kaduille ja koko ajan, varsinkin öisin, kuuluu piipaa-autojen ääniä ja kaiken lisäksi se piipaa-ääni on todella outo, vaihtelee autoittain! :D )
• koulussa on huonoja opettajia, lukuunottamatta meidän kahta ihanaa vanhaa rouvaa (ei osaa opettaa, lukevat suoraan dioista asiat, tai jos dioissa on vain avainsanat ja loput pitäisi ymmärtää luennoinnista, opettaja puhuu huonoa englantia, ovat aina myöhässä)
• koulussa ei muutenkaan vaan mikään toimi ja apua on turha pyytää vaihtokoordinaattorilta
• koetta on aikaa tehdä vain YKSI tunti, vaikka kaikki kysymykset olisivat essee-tyyppisiä, koetilaisuuden jo alettua opettaja puhuu pitkät pätkät tarinaa, kuluttaen oppilailta aikaa ja häiritsemällä keskittymistä, muut vaihtari-idiootit supisevat keskenään kokeen aikana, jolloin opettaja vaan hyssyttelee eikä poista häiriköitä kokeesta...
• syyllisyys painaa kun on niin paljon kodittomia ja kärsiviä
• ihmiset ovat töykeitä ja röyhkeitä! (esimerkiksi tuijottavat! kun alkaa tuijottamaan tätä kyseistä henkilöä takaisin vihaisesti, hän vaan jatkaa tuijottamistaan, sen sijaan että kääntäisi päätään pois nopeasti nolostuneena, mihin Suomessa on totuttu!) 
• asunnon hankkiminen hankalaa, epäluotettavaa, turisteja/ulkomaalaisia huijataan
• varastelu
• tuuli menee luihin ja ytimiin, todella jäätävä!
• vesi on todella pahaa!!! 
• unkarilaiset naiset ovat likaisia, ei osaa käydä tarpeillaan siististi, wc aina törkyisen näköinen, pissaa on joka puolella istuinta ja lattiaa (aina pidä mukana nenäliinapakettia varmuuden vuoksi, + käsidesi tai pyyhkeet)
• kamelinvarpaat :D täällä käytetään legginssejä housuina ja ne revitään niin ylös, kuin mahdollista...
• korruptio (täällä on vasta muutaman vuoden toiminut esimerkiksi korruptoimaton
  hallitus ja nyt uusien vaalien pelätään tuovan korruptoituneen hallituksen takaisin, juuri kun asiat on saatu menemään parempaan suuntaan)

Yhteenvetona siis päädyimme seuraaviin: 

• matkakohteena upea kohde, mutta asua emme täällä enää toista kertaa halua
• jos haluat lähteä tänne vaihtoon, mieti vielä, tai älä ainakaan valitse samaa koulua kuin meillä oli (BBS / BGF)
• Suomea oppii todentotta arvostamaan ulkomailla ollessaan, paras maa ikinä! Kyllä ollaan nyt huomattu, kuinka hyvin meillä asiat Suomessa on, kitiseminen turhista asioista on aivan naurettavaa...Kiakkovieraat voisivat tulla ennemmin tänne mellastamaan, jossa asiat on oikeasti huonosti. Itsenäisyyspäivän riehuminen oli todella alentavaa, naurettavaa ja loukkaus veteraaneja kohtaan!!! 

Lopuksi vielä: Tämä on MEIDÄN mielipiteemme Budapestista omien kokemusten perusteella. Joku muu saattaa olla erimieltä ja kokea asiat eri tavalla. 

Alle viikko enää jäljellä! Näihin kuviin ja tunnelmiin: 

Take me in to the limousin, drive me in to the discousin looking cool like a fashion Queen...

Eli jo otsikosta voi saada pientä vihiä, mitä me oikein tehtiin täällä Itsenäisyyspäivänä. ;) Kyllä, järkättiin pinkki limusiini meille Itsenäisyyspäiväksi!!! <3 Ajeltiin ympäri kaupunkia kaksi tuntia ystäviemme kanssa, kuunnellen vain suomalaisten bändien tekemää musiikkia. Huvittavinta tässä oli se, että Suomen itsenäisyyttä oli juhlimassa muutaman unkarilaisen lisäksi venäläisiä, ruotsalaisia ja saksalaisia...Kaikkia, joiden kanssa Suomella on joskus ollut kärhämää! :D Kyllä ukit ja papat kääntyisivät nyt haudoissaan...Mutta ehkä se on tänäpäivänä parempi pitää ne "viholliset" lähempänä itseään, niin pidetään hyvät suhteet yllä :D

Muutama hyväksikäyttäjä suomalaiselle avokätisyydelle löytyi, kun huomattiin ajelun päätteeksi muutaman vieraan kadonneen. Yhtä heistä ei itseasiassa oltu edes meidän puolesta kutsuttu. Vieraiden ei siis tarvinnut tästä limusiiniajelusta maksaa, mutta tarkoitus oli siinä tapauksessa myös juhlia koko ilta yhdessä, ei vain päästä ilmaiselle ajelulle...Kyllä tulee seuraavalla kohtaamisella hieman sanomista kyseisille henkilöille! Onneksi kuitenkin kaikki läheisimmät kaverit ja ne, kenet OIKEASTI halusimmekin paikalle, jäivät juhlimaan kanssamme mahtavaa Suomea loppuun asti. Jatkot meillä oli Trafiq-nimisessä baarissa, mistä ei valitettavasti blondeilta muistu mitään sanottavaa...Kyllä kivaa oli, mutta baarin ulkonäöstä ei ole pienintäkään muistikuvaa. 

Lauantaina meidän oli tarkoitus pitää meillä brunssi. Yksi edellisen illan vieraista selviytyi meille, meidän ihana ruotsalainen hömppä <3 Tämä leipuri-intoinen ;) Hän oli tehnyt meille lohikatkarapu-voileipäkakun ja savuporo-wrappeja <3 Suunnitelmissa oli myös tämän jälkeen käydä shoppailemassa ennen kokeisiin lukua, mutta mistään ei tullutkaan mitään. Pystyssä pysyminen ja hengittäminenkin oli ajoittain turhan raskasta ja koimmekin parhaaksi pysyä vaakatasossa, lähellä vessaa :D

Tänään uusin voimin suuntasimme Szimplan sunnuntaisille markkinoille. Monen yrityksen jälkeen, tällä kertaa kerkesimme sinne ennen sulkemista! Szimplassa tosiaan on aina sunnuntai-aamuisin markkinat klo 14 asti, mistä voi ostaa mm. kotimaista hunajaa, juustoja, vihanneksia, hedelmiä, leipää, liköörejä, makeisia...Paljon halvemmalla, mitä kaupoista saa! Täältä voi löytää myös tuliaisia kotiin, niin kuin mekin teimme! Tarjolla oli unkarilaisia perinneruokia, mutta pizza-nälkä vei tällä kertaa voiton.

Markkinoiden jälkeen tosiaan menimme pizzalle italialaiseen Andrassylla sijaitsevaan Pizza Eatalian-ravintolaan. Pizzat olivat ehkä hieman erikoisia (esim. joissakin oli täytteenä mascarponea) ja hieman hinnakkaampia, mutta myös hyviä. Jälkiruoaksi sorruimme molemmat ottamaan Trio-jotain nimiset jälkkärit, mitkä koostuivat suklaakakusta, pannacotasta ja vaniljajäätelöstä vadelmakastikkeen kera. Nam! 

Vielä vähän pitkittääksemme kokeisiin luvun aloittamista käväisimme matkan "varrella" CBA Premiumissa ostamassa hieman lisää joululahjoja ja tuliaisia. Mutta sitten ei voinut väistämätöntä enää vältellä...Yäääk, kokeisiin pitäisi lukea...

Viimeinen koulupäivä!

Ja sekin on ohi nyt! Viimeiselle luennolle piti raahautua vielä tänään. Ensi viikolla meillä on vain kokeet jäljellä ja sitten tämä "opiskelun" osuus tästä vaihdosta on ohi! Kokeitakin on vain kolme, joista viimeinen on viikon päästä torstaina, eli meillä on sen jälkeen vielä kokonainen viikko ennen kotiinpaluuta aikaa vain olla rauhassa ja leikkiä viimeisen kerran turistia täällä :) 

Viimeisen luennon ja täällä vietettävän St. Nikolauksen päivän kunniaksi unkarin kielen opettajamme jakoi meille tunnilla karkkia. Aiemmin hän on tuonut meille myös pogacsoja maistiaisiksi. Hän ja eräs toinen vanhempi nainen, joka opettaa meille Unkarin historiaa, ovat olleet todella herttaisia ja maailman ihanimpia opettajia. Kuin omia mummoja ajattelisi <3 

Omnom

Mutta sitten on ollut niitä kauniisti sanotusti hanuristakin olevia opettajia. Taso täällä vaihtelee rajusti, mitä olemme itse kokeneet ja muilta kuulleet. Toiset lukevat omat muistiinpanonsa suoraan diaesityksistä ja toisten englannista ei kerta kaikkiaan saa mitään selvää. Varsinkin tällaiset opettajat, joiden englantia ei ymmärrä, sattuvat tietysti niille kursseille, joiden dioissa on vain avainsanat, ja muu tärkeä sinun tulisi poimia opettajan luennoinnista...Nimimerkillä kokemusta on! Eikä ole kuin se meidän vaikein kurssi täällä, millä on kyseinen opettaja...Että onnea kokeeseen vaan!

Viimeisen koulupäivän kunniaksi kokeisiin lukemisen lisäksi päätimme myös palkita itseämme. Päädyimme koittamaan pitkästä aikaa jotain paikallista ruokaa ja jälkkäriä. Suuntasimme jo tutuksi tulleeseen italialaiseen ravintolaan, missä tilasimme molemmat unkarilaisen perinneruuan, paprikakanaa. Oli muuten kamalinta kanaa mitä on koskaan syöty!!! :D 

 Tästä ravintolasta ei paikallisten suosittelemaa unkarilaista jälkkäriä, Doboz-tortaa saanut, joten lähdimme metsästämään sitä muista kahviloista. Andrassylta löytyikin nopeasti Doboz-kakkua tarjoava kahvila. Heidi uskoi kakun nähdessään sen olevan ällön makeaa ja tilasi toisenlaisen, Hasselpähkinä-kakun. Kakut olivat ihan hyviä, mutta palvelussa olisi taas ollut parantamisen varaa. Siis ennen kuin edes tilaus alunperin saatiin tehtyä, meidän piti odottaa tarjoilijaa todella kauan. Eikä kahvila ollut edes puoliksi täynnä, että tätä olisi voinut selittää kiireellä. Tuskin kärrynpyöriäkään heittämällä käytävällä olisi saanut huomion, että olemme tässä jo 15 minuuttia sitten päättäneet, mitä haluaisimme...Muille lasku tuotiin pöytään, me taas vartin odottelun ja tarjoilijan kyttäämisen jälkeen menimme suoraan tiskille, missä lopulta saimme kakkumme maksettua. Kiitos... 

Olemme alkaneet olla täällä pienoisissa joulutunnelmissa. Eilen meillä raikasi joululaulut kotona samalla, kun Heidi leipoi meille piparkakkuja. Pipareita ja SUOMALAISTA glögiä, mikä sen ihanempaa täällä synkän arjen keskellä. Synkällä siis tässä nyt tarkoitettiin nimenomaan pimeää vuoden aikaa, kun ei ole luntakaan valaisemassa maisemia. :) Tai kyllä täällä eilenkin oli paikka paikoin koulumatkan varrella lunta näkyvissä, mutta se suli taas nopeasti pois :( Kumma juttu, että täällä ollessa on alkanut ikävöimään lunta!

Erikoisia näyteikkunoita :D

Ja sitten myös aika pelottava ikkuna...

Tänään vietetäänkin itsenäisyyspäivää siellä kotimaassa. Me kun nyt emme pysty täältä käsin Linnanjuhlia seuraamaan, päätimme keksiä jotain aivan muuta. Siitä lisää ensi kerralla ;) 

Lopuksi vielä kuvia viime viikoilta...

Ruotsalaista pakasteperunamuusia... Näyttää lähinnä nuudeleilta,
mitäköhän tästä tulee...?

Oho!! Perunamuussia!!!

Ikävä kyllä tulee meidän mahtavaa
vakkari-ostoskeskusta <3

Iiihanat jouluvalaistukset, mutta valitettavasti hyvän
kuvan saaminen liikkuvassa bussissa on hieman
mahdotonta ainakin täällä päin maailmaa =)

Jo joulukuu!

Aika vierähtikin viime kirjoituksen jälkeen nopeasti ja tässähän saa huomata olevansa jo joulukuussa! Meillä on ollut täällä kasvavaa stressiä lähenevistä kokeista ja vähenevistä päivistä Budapestissa. Mahtuvatko kaikki tavarat vai pitääkö lähettää kotiin ennalta vaatteita? Ja paljonko se maksaa, jos haluaa lähettää vaatteita kotiin, apua! Paikalliselta tutorilta saimme sen verran apua, että hän löysi meille yli 100 sivuisen Unkarin postin ohjeistuksen englanniksi, mutta siellä oli mainittu 6 eri EU-aluetta, mihin jokaiseen on tietenkin eri hinnat! Eikä Google auta, ei kerro mihin alueeseen Suomi kuuluu. Eikä kehdata enää kysyä tältä tutorilta, kun hän on muutenkin jo niin paljon meidän eteen tehnyt... :D Eli ei auta muuta, kuin järkyttyä tai huokaista helpotuksesta vasta pakettia lähettäessä. 

Kävimme katsomassa kauan odotetun Thor 2 -elokuvan. Elokuvateatteri sijaitsi Mammut-nimisessä kauppakeskuksessa, missä emme aiemmin olleetkaan käyneet. Olimme luulleet, että se on jotenkin vaikeasti löydettävissä. No joo, jos nyt viereiseltä ratikkapysäkiltä vartti Budan puolelle ja ratikasta poistumisen jälkeen Mammut on tien toisella puolella, voidaan luokitella vaikeaksi... Ehkä hieman huvitti. 

Shoppailumielessä Mammut ei tarjonnut mitään sen ihmeellisempää, kuin muutkaan kauppakeskukset. Edelleen lempipaikkamme on Árkád. Muutama erikoisuus tosin Mammutistakin löytyi. Siellä oli KAKSI elokuvateatteria, yökerho (mitä emme ole päässeet koittamaan) ja keilahalli keskellä kaikkea :D 

Juhliminen on (onneksi) jäänyt vähän vähemmälle, eikä baareissa tarvitse rampata yhtä usein kuin alkuaikoina. Tietenkin Movember-partyissa piti pyörähtää katsastamassa viiksivallujen tarjonta. Kotiin tosin tuli kelpuutettua vain pari kappaletta tekoviiksiä. Lisäksi ah niin rakkaan ja kavalan Morrison's 2:sen viimeisissä maanantai-bileissä piti viho viimistä kertaa käydä. Ikävä ei taida kyllä tulla, paitsi ehkä pieni kaipuu karjuvaa körmyörmy- pokea kohtaan. Roar baby, roar <3

Vietimme toissa viikonloppuna pikkujouluja vaihtariystäviemme kanssa ja tarkoituksena oli, että kaikki tuovat jotain oman maansa jouluun liittyvää. Me oltiin taas liittouduttu ruotsalaisten kanssa Swinnish tiimiksi, sillä ovathan nyt glögi, piparkakut ja pullat yhtä suomalaisia, kuin ruotsalaisiakin. Meidän yksi ruotsalainen vaihtarikaveri on niin innokas leipuri, että oli loihtinut pöydän täyteen jouluherkkuja ja myös aivan ihanaa jäädytettyä juustokakkua <3 Saksalaiset toivat omia versioitaan "glögistä" (=Glühwein), piparkakuista ja muista pipareista. Glühwein oli ihan hyvää sekin, mutta glögi on kyllä paljon makeampaa ja mausteikkaampaa. Suomeksi sanottuna siis parempaa ;) Heidän versionsa piparkakuista olivat suklaakuorutteisia, paksuja ja pehmeitä ja ihan proteiinipatukalle maistuvia! Taas meidän versio voitti. Kyllä suomalainen joulu on vaan se ainoa ja oikea ;) 

Glögit, piparit ja pullat maisteltuamme lähdimme kohti jatkopaikkaa. Pysähdyimme matkan varrella shottibaariin, mistä sai shotteja 199 forintilla! (Alle eurolla!!!) Aikamme maisteltuamme jatkoimme matkaamme kohti Kraft-nimistä yökerhoa. Tämä osottautui pintaliito-klubiksi, josta löytyi niin 18-vuotiasta kuin 50-vuotiastakin tyttöä ja puumaa mekoissa, jotka eivät paljoakaan jättäneet arvailujen varaan. Miehet tosin olivat pukeutuneet siististi pukuihin, mikä ei yhtään haitannut blondeja ;) Aluksi musiikki koostui surkeista remixeistä, mutta loppua kohden tämä puoli saatiin korjattua ja ilta sujui mukavasti. 

Ei ne ruottalaiset osaa mitään tehdä oikein

Viime maanantaina täällä satoi lunta. Facebook täyttyi nopeasti etelästä saapuneiden vaihtareiden järkyttyneistä ja riemukkaista päivityksistä. Toiset kun eivät koskaan aiemmin elämänsä aikana olleet nähneet lunta. Ja asteita ulkona oli ehkä +2, kun päiviteltiin, kuinka jäätävän kylmä täällä on...Welcome to Finland, welcome... Eikä sekään lumi edes pysynyt, vaan suli heti maahan päästyään! Olisi ollut kyllä mukava saada maisemia valaiseva lumikerros tännekin, täällä on niin synkkää ja pimeää ilman lunta. Ja kuulemma "Suomessa vain on niin pimeää". 

Viime viikonlopuksi saimme jälleen vieraita Suomesta. Olimme pahoittaneet mielemme IKEAn huonon glögin takia, joten voitte arvata minne asti hymy ulottui, kun vieraat purkasivat matkalaukuistaan Marlin parasta glögiä blondien makuun + muita herkkuja, kuten kunnon piparkakkuja (jos muistatte edellisen postauksen Starbucksin pettymyksen) ja salmiakkia! <3 

Viime viikonloppuna Budapestissa vietettiin myös joulumarkkinoita. Markkinoilla myytiin kaikkia kotitekoista ihanaa krääsää, hunajia, hilloja yms. Hinnat eivät olleet päätähuimaavia, vaikka olivatkin käsintehtyjä! Ihan tuli paha mieli ajatella, kuinka halvalla he myivät tuotteitaan, kun Suomessa tällaisilla markkinoilta samoista tuotteista olisi kiskottu kolmin- tai nelinkertainen hinta. Tunnelma oli myös kotoisa ja jouluinen. Täältä sai paljon ideoita joululahjoiksi ja tuliaisiksi! 

© Tiina Sorvari

© Tiina Sorvari

Sunnuntaina Sanna saattoi vieraat lentokentälle ja mitä siellä tapahtuikaan! Ulko-ovien eteen oli kerääntynyt hirveä tungos ihmisiä ja sen läpi päästyään tytöt pysäytettiin. Vastassa oli poliisi, joka ilmoitti, että kulku on nyt estetty "security problemin" vuoksi. Näimme, että suurinpiirtein puolet lähtöselvitysterminaalista oli eristetty ja paikalla oli poliiseja, pommikoira ja palomiehiä. Näimme oranssit seinämät, joissa oli räjähdysvaaran merkit. Hui! Todistimme siis ilmielävää pommiepäilyä lentokentällä! Jouduimme odottamaan tutkinnan etenemistä n. 15-20 minuuttia, ennen kuin epäilys todettiin aiheettomaksi ja ihmiset pääsivät takaisin lähtöselvitys- ja turvatarkastusjonoihinsa. Kyllä olisi nolottanut olla se nainen, joka joutui ihmisten hämmästyneiden katseiden alla hakemaan laukkunsa takaisin. 

Viimeinen kerta, kun piti todistaa vieraiden etääntyviä selkiä turvatarkastuksessa. Seuraavalla kerralla me mennään itse siitä läpi! 

"Not recommended for use in hot beverages"
 - Hyvä huomata tämä 4 kk jälkeen!
(pillin suojapaperissa oleva teksti)

Mauno

Niinpä niin, blondit saivat taas tuntea Karman rangaistuksen, kun kehdattiin mennä valittamaan koti-ikävästä. Olisihan asiat voineet olla vielä huonomminkin, kuin surkutella kotiinpaluun kaipuusta. Muutama tunti viime maanantaisen postauksen jälkeen Heidi valitteli hieman huonoa oloa. Kuume tuli meille kylään! Saman illan aikana Sanna alkoi valitella, että kurkku on hieman kipeän oloinen. Seuraavana aamuna molemmat blondit olivat kuumeen kourissa. Niinpä olemme istuneet tämän viikon kotimme vankeina, yrittäen parantua ja katselleet elokuvia toisensa perään. 

Heidilläpä on hienoin vesipullo ikinä #kukamuumuka

Mutta ulkonäkö ennen kaikkea! Kuumeesta huolimatta Heidi ei peruuttanut ripsienpidennys-aikaansa, vaan taisteli tiensä keskiviikkona kosmetologin penkkiin. Ja palasi kotiin raivosta kihisten. Jos haluatte hoitaa ripsiänne Budapestissa, älkää tehkö sitä ainakaan täällä: A-list Pest. Aluksi kaikki vaikutti normaalilta, mutta kun huolto oli kestänyt puolitoista tuntia, alkoi hieman mietityttää. Järkyttävä määrä yläripsistä oli liimaantunut kiinni alaripsiin, kun normaalisti vain muutama ripsi takertuu alariviin...Liimaantuneiden ripsien irrottaminen sattui hirveästi, kylmät pinsetit osuivat välillä myös silmämunaan! Kaikki ripset olivat samanpituisia ja sojottivat minne sattuivat. Heidillä on monien vuosien kokemus ripsienpidennyksistä Suomessa, eikä koskaan mitään tällaista ole tapahtunut. Ja tämä oli sama paikka, missä Heidi oli aiemmin käynyt ottamassa pedikyyrin ja kulmien värjäyksen! Tällöin tekijä oli sama nainen ja hän oli kertonut, kuinka paljon hänellä on kokemusta myös ripsienpidennyksistä. No eipä siltä vaikuttanut! Noin viisi viikkoa enää ja sitten saa taas ripset tehtyä Suomessa <3

Jos jotain huonoa, niin myös hyvääkin. Heidi kävi muutamia viikkoja sitten ottamassa lisää töhertelyä itseensä ja jälki oli erittäin hyvää ja halpaa verrattuna Suomeen. Tekijä oli todella nopea, englantia ei osannut mutta korvasi sen hymyilemällä hurmaavasti <3. Tatuointiliike löytyy Westend-kauppakeskuksesta ja nimikin on osuvasti Westend Tattoo. Nettisivuilta löytyy myös suuntaa-antavat hinnat. Suositteluja tästä paikasta Heidi oli saanut useilta tahoilta ja nyt tatuoinnin parannuttua ei voi Blondi itsekään muuta kuin suositella.

Torstaina Sanna hoiti elämänsä näyttelijän roolin, kun lähti yksin koulunpenkille Heidin ollessa edelleen kuumeessa. Meillä on tiistaisin ja torstaisin vain unkarin kieltä, minkä tunneilta saisi koulun sääntöjen mukaan olla vain 2 kertaa poissa. Me ollaan oltu nyt molemmat 3 kertaa poissa ja Sanna olisi mielellään jäänyt tänäänkin kotiin, mutta emme myöskään halua jäädä kielen opinnoissa jälkeen, joten toisen oli pakko mennä. 

Oli aika pistää kunnon show päälle: melkein kuiskaten Sanna kertoi opettajalle, että olemme olleet kuumeessa ja että Heidi on edelleen, siksei tänäänkään päässyt paikalle. Mutta Sannan kurkku on niin kipeä, että jos tänään hänen ei tarvitsisi hirveästi puhua, olisi hän siitä todella kiitollinen. Opettaja kysyi varmaan kolmeen kertaan, pystyykö Sanna nyt muka todella olemaan koulussa, että lähtisi nyt ihmeessä kotiin. Meidän marttyyri vakuutti pystyvänsä, kunhan ei tarvitse puhua :D Yhden paritehtävän Sanna teki, missä piti sanoa 2 lyhyttä lausetta ääneen, mutta silloinkin opettaja kysyi, onko Sanna nyt varma että pystyy tähän. Siinä hieman yskittiin ja otettiin lisää Strepsilsia, mutta pystyi kuin pystyikin hyvin hennosti kuiskaten tekemään tehtävän ;D Tunnin jälkeen opettaja kysyi, oliko tämä nyt ainoa tunti, mille Sanna oli tullut. Kyllä oli. Opettaja alko sättimään, että ei todellakaan olisi pitänyt tulla. Sanna valitteli, etteivät blondit halua jäädä opinnoissa jälkeen. Opettaja alkoi paasaamaan, että te tytöt olette niin fiksuja, että tuo on nyt ihan tyhmää ajattelua. Nyt kotiin siitä ja molemmille sellaiset terveiset, ettei takaisin tulla ennen kuin ollaan terveitä. Voi höpsöä opettajaa :D 

Koska meidän viikonloppu alkaa jo torstaisin, vietimme myös "pitsaperjantaita" torstaina. Juuri sopivaan saumaan oli eräältä Facebook-ystävältä tullut päivitystä onnistuneesta pitsasta, minkä pohja oli tehty kukkakaalista. Meidän piti tietysti myös saada koittaa tätä oudolta kuulostavaa reseptiä. "Terveellisempää" pitsaa!! Me käytettiin tätä ohjetta hieman muunneltuna. Pohja näytti aluksi todella kuvottavalta, mutta yllättävää kyllä, siitä tuli oikeasti hyvää! :D Plus löydettiin meidän kukkakaalista lemmikki. 

Mauno Kukkakaalinen karkaa sipuliansasta

Spekulointi Maunon sukupuolesta tai käytöstavoista alkaa,
kun Maunosta putkahtaa ulos muna tai sitten jotain muuta

Mutta pitsan himo oli niin suuri, ettei annettu sen keskeyttää kokkaamista. Vielä ei ole mitään myrkytyksiä, mutta katsotaan nyt kun tämä uskallettiin julkisesti "ääneen sanoa". Tai sitten meillä on nyt sitten suolisto täynnä jotain munia ja kohta alkaa joka reiästä tulemaan Maunoja ulos...Nam. 

Tänään kummallakaan ei ollut enää kuumetta ja meidät oltiin kutsuttu mukaan Joulumarkkinoille kuuluisan kävelykadun Vaci utcan aukiolle. Emme sen enempää olleet asiaa tutkineet ja tapasimme ystävien kanssa Starbucksissa, missä kävimme noutamassa mukaamme herkulliset joulukahvit. Tänään oli vuorossa Toffee Nut Latte. Maku oli aivan liian makea molempien Blondien mieleen. Muut (paremmat) maut ovat Gingerbread Latte ja Orange Mocca. No siinä sitten tallustelimme aukiota kohti ja kas kummaa, eihän siellä mitään ollut. Pian kävi ilmi, että joulumarkkinat alkavat vasta 25. marraskuuta. Hmmm, no siitä sitten kuumat kahvit kiireellä kurkusta alas ja lämmittelemään Cafe de Paris -nimiseen kahvilaan aukion laidalle. Siellä sitten muiden juodessa mielenkiintoisen näköistä teetä, toinen Blondi tilasi pyhän juomansa (kokis) ja toinen päätti tyytyä vastapuristettuun appelsiinimehuun. Joko Blondeista on tullut ahneita ja odotamme hinnoille vastinetta, mutta jotenkin tuo appelsiinimehu näytti hieman pikkuruiselta (1dl !!!). No asioilla on aina positiiviset puolensa. Mehu oli niin kitkerää, varsinkin juuri kahvilla poltettuun kieleen, että pystyi vain olemaan kiitollinen siitä, ettei mehu ollut yhtään sen isompi.

"Markkinoiden" jälkeen suuntasimme ostamaan hieman unkarilaisia herkkuja ja muita leivonnaisia. Oli kuulkaas aikas hyvää. Ylävasemmalta: Pogacsa auringonkukan- ja kaikenmaailman siemenillä, miniporkkanakakku, puoliksi syöty juustopogacsa, mausteinen jauheliha-tsatsiki pitaleipä, Starbucksin piparkakkumiäs ja luumupasteija. Viekussa vielä herkullisia EURON(!) taateleita. Muutenkin kuivatut hedelmät ovat Suomen hintatasoon nähden monen muun ohella naurettavan halpoja!

Starbucksin piparimieheen sai pettyä pahemman kerran ja tämä taisi olla maailman huonoin keksi koskaan. Ei edes silloin tällöin jouluna palavat itsetehdyt piparit maistu näin pahalta. Inkiväärin maku puuttui kokonaan ja keksistä tuli mieleen enemmänkin mieto hammastahna tai suunraikastin.

Illalla vielä lähdimme muutaman luokkalaisen kanssa Indigo-nimiseen intialaiseen ravintolaan. Sanna tilasi Chicken Korman ja Heidi Lamb Korman. Sanna vihasi annostaan ja Heidi suhtautui neutraalisti omaansa. Parempaakin on syöty. Olisi pitänyt tilata sitä, mitä aina tähänkin mennessä on syönyt, ehkei pettymys olisi sitten ollut niin suuri. Muut tosin pitivät kovasti annoksistaan, joten blondit eivät voi kokonaan lytätä paikkaa. Joten pitääkin varmaan sanoa, että jokaisen tulee se itse kokeilla ja päättää, mitä mieltä he ruuasta ovat :D