Paistaa se päivä risukasaankin

Asiat on pikku hiljaa alkaneet kääntyä parempaan päin blondeillakin. Viime viikolla meillä oli koulusta syysloma, mikä vierähti liian nopeasti, emmekä me oikeastaan mitään tehtykään alkuviikosta :D Sen verran teimme alkuviikosta, että kävimme selvittämässä lattiakiistaamme Suomen suurlähetystössä asti, ja saimme ikäviä uutisia hieman lisää; lähetystöstäkin sanottiin, että meidän tulee korvata puolet lattian korjauksesta, koska asunnon omistajalla ei ole tätä kattavaa kotivakuutusta...Loppuviikosta Sanna sai odotetun vieraan ja loppuviikko hujahtikin liian nopeasti. 

Kävimme lauantaina syömässä keskiaikaisen illallisen Sir Lancelot-ravintolassa. Siellä järjestetään joka päivä klo 20-22 esityksiä. Siellä oli tulennielijää, vatsatanssijaa ja tietysti miekkailua. Ruoka syötiin lusikkaa ja veistä käyttäen, välillä tuli käytettyä myös pelkkiä sormia :D Ruoka oli hyvää, mutta pienenä yllätyksenä laskun tilaamisen yhteydessä tuli punaviinipullon hinta, yli 5000 forinttia! Olihan se viinikin hyvää, mutta me saadaan 300-400:lla forintilla Sparistakin hyvää viiniä...Huhhuh! 

Viikonlopun aikana Sannan viihdyttäessä vierastaan Heidi löysi kivan kauneushoitolan. Heidi otti spa-pedikyyrin geelilakkauksella ja hieronnalla sekä värjäsi kulmat, hintaa tälle tuli yhteensä noin 20€. Lisäksi ihan meidän läheltä löytyy kampaamo, missä tehdään myös kynsien geelilakkauksia 3 eurolla! :D 

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä heräsimme joskus viiden aikaan ihan hirveään ryskeeseen. Joku hakkasi ulko-oveamme niin kovaa, että ikkunat helisivät yläkerrassa. Sanna pakeni henkensä edestä Heidin huoneeseen turvaan ja siinä kaksi blondia sitten istui hengittämättä kuuntelemassa ääniä alakerrasta. Perhana kun se kynsiviila jäi alakertaan! Sitten alkoi kuulua askelia rappusista...Me odotettiin niskakarvat pystyssä murhaajaa, ennen kuin tajuttiin että äänet tulivat seinänaapurin rappusista. Täällä on todella ohuet seinät ja naapurin askeleet kuuluvat meille niin kuin meillä kävelisi joku. Kuitenkin oli pakko käydä tarkastamassa, onko alakerrassa ketään, vaikkei kättä pidempää valitettavasti löytynyt. Eihän siellä onneksi ketään ollut ja ulko-ovikin oli edelleen kiinni. Mutta kyllä siinä säikähti!! 

Tietysti tästä metelistä sitten syytettiin meitä ja saimmekin samana aamuna vuokranvälityksestä sähköpostia, että naapuri haluaa jutella meidän kanssa. Skippasimme koulun ja päätimme hoitaa tämän pois päiväjärjestyksestä. Vastassamme oli n. 40-50 vuotta vanha elämäänsä kyllästynyt mamma, joka hypisteli jotain pähkinää sormiensa välissä koko keskustelun ajan. Saatiin kuitenkin selville, että joku muu naapureista oli nähnyt jonkun jyskyttävän yöllä oveamme ja näin saimme syyt niskoiltamme. 

Hän kuitenkin syytti meitä kaikista äänistä, mitä ylipäänsä yläkerran naapureista on tänä aikana lähtenyt. Nainen asuu puoliksi meidän ja puoliksi seinänaapurimme alapuolella. Hän osoitteli vihaisesti meitä, samalla kun paasasi vuokranvälittäjällemme unkariksi tarinaa. Ymmärsimme hänen toistavan sanaa "ulkomaalainen" melkein jokaisessa lauseessa, osoitellen meitä ja yläkerran asuntoja. Vuokranvälittäjämme melkein pyöritteli tälle juoruakalle silmiään ja vastaili tylyn kuuloisesti takaisin. 

Keskustelun päätyttyä välittäjämme tuli käymään luonamme ja käänsi keskustelun meille. Hän kertoi juoruakan tosiaan syyttävän meitä kaikesta, vaikka olemmekin olleet hiljaisia. Häntä ei ollut paljoakaan kiinnostanut, kun välittäjämme oli kertonut asian olevan toisin, että muut naapurit häiriköivät. Meidänkin yöunet ovat välillä menneet muiden naapureiden karaokeista...Välittäjämme kertoi, että hän itsekin inhoaa tätä kyseistä juoruakkaa, jonka tehtävänä on ilmeisesti pilata kaikkien muiden naapureiden elämä tässä talossa. Hän rauhoitteli meitä, että nyt he tietävät vuokranvälityksessä, miten asiat oikeasti ovat, ja uskovat meitä. Ja mitä lattian korjaukseen tulee, heidän ei tarvitse repiä koko lattiaa auki, vaan voivat korjata pelkät tuhoutuneet lankut! Kyllä vierähti kivi sydämeltä! 

Mutta ei liikaa makeaa mahan täydeltä. Jos jotain hyvää, niin pitäähän sitä heti jotain uutta jännittävää sattua. Kuumaa vettä ei olla saatu kahteen päivään ja nettikin on alkanut takkuilemaan...Think positive! 

Tiistaina kävimme tutustumassa lähiklubiimme, HelloBabyyn. Se on kesällä avattu, hienomman puoleinen klubi, mikä on myös tästä syystä hieman kalliimpi. Olihan paikka ihan hieno, mutta siellä sai polttaa sisällä! Näin ollen blondien ilta päättyi tarkoitettua aiemmin, kun savua yskivät blondit joutuivat lähtemään ulos saadakseen henkeä jälleen. Harmi...muuten olisi ollut todella kiva paikka. 

Keskiviikkona täällä vietettiin kansannousun vuosipäivää. Meillä oli vapaapäivä koulusta ja menimme piknikille Margit-saarelle. Lämpöä oli tuolloin noin 23 astetta. Kyllä kelpasi istuskella siinä Tonavan rannalla ja syödä eväitä kaikessa rauhassa. Kun olimme lähdössä takaisin kotiinpäin, huomasimme valtavan määrän ihmisiä marssimassa pitkin katua Unkarin lippuja kantaen. Tämän marssin ajaksi oli liikenne suljettu, onneksi ei ollut tajuttoman pitkä kävelymatka kotiin :D Kotimatkalla ohitimme lämpömittarin, jonka lukemat näyttivät 26 astetta :D Mahtavaa, emmepä muista, milloin viimeksi lokakuun lopulla olisi t-paidoissa pystynyt kulkemaan! 

Tänään piti taas raahautua 1½ tunniksi kouluun ja sitten alkaakin taas viikonloppu. On tämä rankkaa :D Perjantaina suuntaamme päiväretkelle Bratislavaan. Miten yhtäkkiä mieleemme muistuukaan Eurotrip-elokuva...Katsotaan, käykö meille samoin! 

Oon mä juonu viinii Wienissä...

Meidän suhde Budapestiin tuli nyt siihen pisteeseen, että oli aika ottaa hieman välimatkaa toisiimme. Ei edes jaksa käsittää, mistä tätä huonoa onnea meille siunaantuu, mutta nyt kun viikkojen sairastelujen jälkeen olimme parantuneita ja kaikki näytti jo vihreää valoa - vesivahinko. Skippasimme koulupäivän kauniin aurinkoisen sään kunniaksi ja lähdimme viettämään kivaa päivää kaupungille. Illemmalla pesimme pyykkiä ja pesukoneen hiljennyttyä menimme ylös. Koko kylpyhuoneen lattia oli veden vallassa, eikä täällä osata tehdä kunnon upotuksia lattiaan vesikaivoa varten, jolloin vettä oli tullut myös kynnyksen yli parkettilattialle, mikä on nyt halkeillut ja taipunut karrelle... 

Nyt sitten tapellaan vuokranvälitysfirman kanssa, pitääkö meidän maksaa jotain vai ei. Heidän mielestään meidän tulisi maksaa puolet lattian korjauksesta, mutta me ei olla tätä niin vaan nielty. Lähetimme heille vuokrasopimuksemme lainauksen vuokralaisen vastuista, mistä käy selvästi ilmi, ettei meidän tule maksaa, sillä vahinko ei ollut tahallinen, huolimattomasta käytöstä johtunut vahinko. Nyt on kohta viikko kulunut, eikä vastausta tälle asialle ole vielä saatu. Hyvin ammattimaista touhua...

Päätimme siis unohtaa murheet hetkeksi ja varasimme junaliput ja hostellin Wieniin. Sunnuntaina kaksi nuutunutta blondia kotiutui rankan Wienin reissun jälkeen. Nyt on yksi elämäntehtävistä taas saavutettu: viiniä Wienissä - Check! Tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset - vaihtelu todellakin virkisti, mutta Wien oli hieman erilainen, kuin olimme odottaneet.

 Lähdimme torstaina illalla koulun jälkeen kohti Wieniä. Junamatka vei 3 tuntia ja olimme perillä hieman ennen yhdeksää. Hostellimme (Vienna City Hostel) sijaitsi noin 20min matkan päässä juna-asemalta. Hostellilta oli annettu ohjeet, mitä metroja käyttäen pitäisi päästä hostellin läheisyyteen. No olisihan se ollut, ellei me oltaisi taas tietysti ensimmäisellä yrityksellä lähdetty väärään suuntaan. Hostellilla oltiin loppujen lopuksi noin kymmenen maissa. Saatiin siinä sitten kuulla huonekaveriltamme, ettei Wienissä mistään saa kunnon ruokaa klo 21 jälkeen, ainakaan arki-iltaisin. Just. No mepäs sitten mentiin iltapalalle hienostuneesti Mäkkäriin. Hirmuinen rankkasade iski tällä välin ja jos muistatte budapestisen kasteemme, karma antoi meille nyt myös wieniläisen kasteen. Kiitos!

Perjantaina lähdimme tutustumaan shoppailumahdollisuuksiin ja pelleilemään Madame Tussaudin vahakabinettiin. Ei, me ei eksytty. Meillä ei vain ollut karttaa ja kierrettiin taas muutama ylimääräinen kilometri...Mutta milloin hyötyliikunta olisi turhaa? ;)

Selvittyämme takaisin hostellille, aloimme laittautua valmiiksi illan menoja varten. Olihan kuitenkin nyt luvassa se ensimmäinen lasi viiniä Wienissä tiedossa! Kysyimme respassa töissä olevalta tytöltä, voisiko hän suositella meille jotain hyvää ja halpaa ravintolaa, sekä yökerhoa. Hän ympyröi meille metrokartasta pysäkit, joiden läheisyydestä löytäisimme erään Centimetre-ravintolan, mikä on kuulemma juuri toiveitamme vastaava. Myös joltain metropysäkiltä piti löytyä yksi isompi yökerho, mutta sitten Schwedenplatz-nimisellä alueella on ns. "Bermudan kolmio", mistä löytyy kolmen kadun väliseltä alueelta n. 60-70 erilaista baaria, mistä mieleisensä voi etsiä. 

Emme löytäneet tätä suositeltua ravintolaa ja menimme syömään erääseen toiseen, suhteellisen vanhoilliseen, mutta koristeelliseen ravintolaan. Söimme sitten Wieninleikkeet punaviinin kera ja jälkiruuaksi otimme vielä Sacher-kakkupalat. Ja hinta? Alle 20 euroa. Ja ruoka oli todella hyvää! Yleisesti ottaen muuten Wienissä on kallista, satuimme nyt vaan sattumalta löytämään halvemman ravintolan ja nähtyämme muitakin illastajia paikalla, uskalsimme itsekin mennä kokeilemaan. 

Suuntasimme ruokailun jälkeen Bermudan kolmiolle. Kävimme varmaan kolmessa kapakassa vain kääntymässä, sillä baarit olivat TODELLA pieniä ja kaikki olivat täysiä. Yhteen baariin jaettiin kadulla ilmaisia shottilappuja, mikä piti tietysti käydä hyödyntämässä. Viidenteen baariin jäimme sitten istumaan yksien drinksujen ajaksi. Se oli suhteellisen hieno, iso kattokruunu kimmelteli baaritiskin yllä, mutta tämäkin aivan liian pieni! Diskomusiikki pauhasi korvia huumaavasti meidän kämpän kokoisessa baarissa. Tanssilattiaakaan ei ollut. Ja Wienissä saa vielä polttaa baarissa sisällä, tupakkahuoneista ei ollut tietoakaan! Tupakankäryiset blondit poistuivat unten maille. 

Lauantaina aamupalalla ollessamme huomasimme lasioven takana mustan kissan tuijottavan meitä. Nimesimme kissan samantien Karmaksi, joka tuli tarkastamaan blondien tilanteen. Ilmeisesti karma näki kaksi stressin ja huolien murtamaa blondia, ja totesi olleensa liian rankka meitä kohtaan, sillä lauantaista tuli aivan upea päivä. Aurinko paistoi ja löysimme kohteisiimme suhteellisen vaivattomasti. Kävimme ensimmäiseksi katselemassa Wieniä "Tonavantornista", minkä yleisötasanne oli 160m korkeudessa. Sieltä sai myös hurjapäisimmät hypätä benjihypyn. Kävimme juomassa kahvit ravintolassa, mikä oli 170m korkeudella ja tasanne pyöri. Tuli maistettua myös omenastruudelia, mikä ei kyllä ollut maineensa veroista...

Lauantaina myös saimme nähdä sen ei-odotetun puolen Wienistä. Tonavan rannan toisella puolella, missä myös tämä näkötorni sijaitsi, maisemat menivät todella moderneiksi. Liian moderneiksi. Me olimme luulleet Wienin olevan vain vanha, koristeellisen kaunis, romanttinen kaupunki. Nämä uudet, modernit pytingit eivät yhtään sopineet mielikuvaamme. Sitten löysimme puiston, missä oli kuvottavan ronskeja patsaita! Siis patsaat olivat alastomia ja niitä oli kuvattu kaiken maailman asennoissa ja orgioissa. Siinä vaiheessa meni vähän kaupungista maku. Saisiko Suomessa edes olla tuollaisia patsaita julkisella paikalla esillä? 

Kipitimme nopeasti sillan toiselle, "wieniläisemmälle" puolelle ja lähdimme tutustumaan muihin nähtävyyksiin. Pienen kiertelyn jälkeen suuntasimme taas valmistautumaan illan menoihin. Tällä kertaa jopa löysimme meille suositellun Centimetre-ravintolan ja voi että! Annokset olivat sen kokoisia, että yhdestä olisi syönyt kolme! Ihan järkyttävää :D Ja hintaa annoksilla oli noin 8€. Joimme ruuan kanssa persikka spritzerit, mikä maistui todella hyvältä! Yksi lasi maksoi 2,80€. Jälkiruuaksi otimme vielä Kaiserschmarrn-annoksen. Mikä sekin oli aivan valtava ja jouduimme ottamaan yli puolet mukaamme. Se maistui vähän kuin pannukakulta, eli hyvää oli :)

Suuntasimme 5-vuotis synttäreitään juhlivaan Lutz-nimiseen klubiin. Yökerho olikin vaikuttavan näköinen sisältä, todella fiini. Kuvia emme kehdanneet ottaa, mutta voimme vain todeta, että on käymisen arvoinen paikka, jos Wienin yöelämään tahtoo tutustua. Kallishan se toki oli, mutta ehkä myös hintansa arvoinen. Naisille tarjottiin synttäreiden kunniaksi illan aikana ilmaista shampanjaa :) 

Sunnuntaina kävimme vielä kiertämässä muutamat viimeiselle päivälle jätetyt nähtävyydet, mutta siinäpä se melkein sitten olikin. Olimme kuin kaksi zombia maleksimassa kaduillla, joten päätimme ottaa aikaisemman junan takaisin kotiin. 

Juna oli todella täynnä, emme aluksi saaneet edes vierekkäisiä paikkoja. Sanna löysi paikan neljän istuttavasta, pöydällisestä, välistä. Saman pöydän ääressä istui yksi poika ja eräs hapannaamainen tyttö, jonka silmät laajenivat lautasen kokoisiksi nähtyään Sannan Mäkkärin take away-pussin. 

Poika jäi seuraavalla asemalla pois ja

Heidi pääsi liittymään pöytään. Heidilläkin oli eväät haettuna: sushia ja tofukasvis-annos. Siinä kun sitten aloimme syömään, tämä hapannaama vain tuijotti meitä inhoten ja painoi välillä päätään takkinsa sisään, pitäen kättään nenänsä edessä. Kuinka röyhkeää! Olisi nyt sitten edes voinut sanoa, että syöminen häiritsee häntä. Tulimme siihen lopputulokseen, että vastapäinen possu oli dieetillä ja nälkäkuoleman partaalla, kiroten meitä alimpaan helvettiin. Loppujen lopuksi tilanne vain huvitti meitä ja aloimme tarkoituksella syömään hitaampaa, että röyhkimyksen kärsimys kestäisi pidempään. 

Olisimme mielellämme lisänneet enemmänkin kuvia esimerkiksi kehumistamme ruoka-annoksista, mutta kylläpä karma taas sivalsi. Heidin puhelin varastettiin eilen ollessamme pippaloimassa...

Mitäköhän tässä vielä voi sattua?! 3 viikkoa sairastelua, vesivahinko, varkaus...

P.S. Jälleen tuntuisi flunssaa puskevan...

Pikku hiljaa käpynsä polttavat blondit kuittaavat tältä erää. 

Think positive!

Tikru Tikru Tikru Tikru Tikru Tikru!!!!

Blondien lääkekuuri on kärsitty ja on ihana kertoa, että olo alkaa lopultakin olemaan paranemaan päin. Meille siis annettiin kolmen päivän antibioottikuuri, mikä oli todella hurja! Oltiin ihan kuin pilvessä, ihan kuin olisi seurannut omia tekojaan ulkopuolisen roolista. Sitten meillä oli jotain limaa irrottavaa nestettä, mitä piti kurlailla ja yskänlääkettä, mikä oli kuin paksua, ylimakeaa jääteetä...Eipä olisi uskonut auttavan, mutta kyllä tässä on yskäkin lähtenyt!

Tiistaina kävimme tutustumassa kauppahalliin. Se on valtava paikka, mistä voi ostaa tuoretta lihaa, vihanneksia ja hedelmiä. Yläkerrasta löytyi mieletön turistirysä. Kaikkea matkamuistomyymälää vieri vieressä ja melkeinpä samaa tavaraa oli jokaisessa tarjolla...Oikeastaan yläkerta oli lähinnä ahdistava paikka. Vessasta tosin löytyi kassakaappi, mikä oli hieman yllättävää :D

Mitään lihaa ei ostettu, koska kaikki oli kuitenkin jollain tapaa kovin epäilyttävän ja inhottavan näköistä...Onpahan nyt kerran nähty, toista kertaa ei sinne tarvisi meidän mielestä mennä. 

Keskiviikkona menimme tarkastamaan Catcafeen eli kyllä, nimensä mukaisesti kissakahvilan. Yksi tutoreista suositteli tätä paikkaa ja oltiin ihan innoissamme menossa sinne. Tarvitseeko tätä enää edes sanoa...MUTTA. Öhöm. Ensinnäkin, kissakahvilaksi nimetyssä kahvilassa oli vain kolme kissaa, jotka kaikki juoksivat karkuun, kun niitä yritti silittää. Kissojen hiekkalaatikoita ei ollut siivottu varmaan kuukauteen, koska haju oli silmiä kirvelevä. Eikä siellä ollut ketään muuta, sattuneesta syystä varmaankaan. Siinä sitten istuttiin silmät valuen ja aivastellen. Hienoa. 

Torstaina menimme luokkalaisten kanssa syömään Trofea Grill -all you can eat & drink-ravintolaan. Valikoima oli laaja, siellä oli ruokaa laidasta laitaan ja viinikin virtasi. Syötiin haita! Ei se kyllä miltään maistunut... Ja salaattipöydästä Sanna löysi fetakuutioita, mitkä osoittautui lopulta voikuutioiksi...Nam. Hintaa tälle kaikelle lystille tuli n. 18€ 

Perjantaina menimme katsomaan vähän isompia kissoja. TIIKERINPENTUJA <3 Eläintarha oli pieni, keskellä eimitään, mutta siellä pääsi tosiaan silittämään tiikerinpentuja. Kuulimme tästäkin paikasta samaiselta tutorilta, joka oli kissakahvilaa suositellut. Hän oli käynyt siellä aiemmin, jolloin pennut olivat olleet sen verran vielä pienempiä, että ne oli saanut omaan syliin saakka. Me saimme "tyytyä" nyt vain niiden silittämiseen, mutta sekin oli once in a lifetime-kokemus. <3 Muutenkin tämä eläintarha oli muutenkin parempi, kuin se missä aiemmin olimme vierailleet. Pääsymaksu oli 1200HUF, eli 4€. Eläimet olivat todella lähellä. Esimerkiksi tiikeritkin olivat noin metrin päässä sinusta ja jos olisi tarpeeksi tyhmä ollut, olisi yltänyt koskettamaan niitäkin. 

Viikonloppu oli muutenkin kiireinen. Eläintarhan jälkeen kävimme nopeasti shoppailemassa, juoksimme kotiin syömään ja johan oli aika lähteä baanalle. Menimme aloittelemaan Ice Bariin. Kun pääsimme sisälle, olimme todella pettyneitä. Sisäänpääsy + kaksi shottia maksoi 11€ ! Siis todella kallis paikka näihin muihin baareihin nähden täällä. Baari oli ehkä puolet meidän olohuoneesta. Huvittavinta oli nähdä muiden ulkomaalaisten suhtautuminen "kylmyyteen". Lämpötila oli n. -4 astetta, mutta meille oli jaettu  kylmyyttä eristävät toppaviitat ja paksut käsineet. Muut ulisivat kylmyyttä ja me nauroimme heille, että nyt nähdään ketkä ovat Suomesta ja ketkä eivät. Siis Suomessahan on jo nyt iltaisin / öisin pakkasta? Ainakin sellaisia terveisiä meille on tänne kantautunut. Voi voi, ei voinut muuta todeta, kuin Welcome to Finland urpot.  

Tämän jälkeen lähdimme meille uuteen yökerhoon nimeltä Ötkert. Tätäkin paikalliset olivat meille suositelleet. Paikkana se oli ihan kiva, mutta musiikki oli niin surkeaa että ihan kiukutti olla siellä! Melkein jo vaihdettiinkin paikkaa, mutta huomatessamme jonon narikkaan saadaksemme takit, päätimme jäädä vielä kärsimään huonosta musiikista. Viinilasi maksoi 480HUF eli 1,61€, minkä voimin sitten jaksoimme vielä pari tuntia. 

Lauantaina meillä oli ohjelmassa BeerBiking! :D Todella hauska kokemus. Meillä oli siis sellainen 14 hengen pyörän ja baaritiskin sekoitus allamme. Tietysti meidän piti siis polkea, että pyörä liikkuisi. Yksi meistä toimi aina baarimikkona ja tarjosi janoisille voimajuomaa. Kierros kesti 2 tuntia. Tämän jälkeen siirryimme meille, sillä olisi ollut vielä liian aikaista siirtyä yökerhon puolelle. Meille tupsahtikin sitten kutsuttujen mukana lisää heidän kutsumiaan vieraita ja loppujen lopuksi meillä oli parhaillaan 18 ihmistä! 

Jatkoimme tämän jälkeen matkaamme Instanttiin ja juhlimme aamuun asti. Sunnuntai menikin sitten aika kalpeana ja hiljaisena. :D 

P.S. Näin käy, kun on liian vahva lääkitys...

Postin metsästystä, pahoitteluvirsi, Balaton ja lääkärissä käyntiä

Hej på dig alla. Tässä taas vähän viime postauksen jälkeisiä sähellyksiä. Ensinnäkin me ollaan etsitty postia yli n. 45min, mikä olisi loppujen lopuksi ollut ihan vieressä. Postia etsiessä löysimme kyseisen kadun, onkohan tämä jotain kettuilua...

Karman katu

Tällainen oli siis postin etsintäreittimme: Lähtöpisteemme oli Westend (A). Lähdimme marssimaan mielestämme oikeaan osoitteeseen ja huomasimme tässä "oikeassa osoitteessa" (B), ettei postia näkynyt. Nyt vasta tarkastimme postin paketin saapumisilmoituksesta oikean osoitteen. Ja ei kun takaisin. Kuljimme samaa reittiä takaisinpäin ja menimme tien yli, jatkaen samaa katua jonkin matkaa eteenpäin, kunnes tajusimme menneemme TAAS ohi oikean osoitteen (C). Käännyimme jälleen jo "hieman" kiukustuneina takaisinpäin, vaihtaen tällä kertaa myös kadun puolta. EEEHHHEHEE. Yllätyyyys. Siinähän se posti olisi sitten olisi ollutkin (D). Jos olisimme pysyneet samalla puolella katua ensimmäisellä etsintäyrityksellä, olisimme nähneet postin heti. 

Noh, paketin saatuamme, tajusimme ettei tässä postissa voi lähettää kirjeitä. Onneksi tiesimme jo tällä kertaa, missä kirjeiden lähetyspaikka sijaitsee... (E) Meidän kämpän edelliselle asukkaalle oli tullut kirje, jota kuuliaisina lähdimme palauttamaan postiin. Postin palvelulappupömpeli on vain unkariksi ja kysyimme paikallisilta, minkä lapun otamme. Meille painettiin lappu ja menimme jonoon. Tiskille päästyämme meille kuitenkin sanottiin, että olimme väärässä kerroksessa tällä asialla. (Prkl...)

Siirryimme oikeaan kerrokseen ja taas sama asia. Palvelupömpeli vain unkariksi. Menimme tiskille, missä huomasimme paikallisten lähettävän kirjeitä. Lähetimme oman kirjeemme ja ojensimme väärään osoitteeseen tulleen kirjeen. No eihän sitä siihen voinut jättää, piti ottaa palvelulappulippunen ja jonottaa jonnekin muulle tiskille. Me tosin ei otettu lappua vaan marssittiin jo todella kyllästyneinä koko kirjeeseen erään miehen luo. Tämä alkoi heti sönköttämään "automat, automat". Me lätkästiin kirje tiskiin ja alettiin jo vähän tiukalla äänensävyllä puhumaan päälle että homma on nyt näin, että tämä kirje ei kuulu meille. Hetken mies joutui prosessoimaan asiaa, piirsi nuolen kirjekuoreen ja pyysi tiputtamaan kuoren postilaatikkoon. ARGH! 

MYYNNISSÄ!! Pitäisikö Blondien hommata menopeli..?

Sitten blondit lähtivät taas Budapestin ulkopuolelle seikkailemaan. Koulun tutorit olivat järjestäneet meidän vaihtoryhmälle viikonlopun mittaisen reissun Unkarin ainoalle järvelle, Balatonille. Mutta meille jo tuttuun tapaan kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä. 

Sitkeä flunssa on piinannut blondeja jo viikosta toiseen ja oli lopulta alkanut hellittää juuri ennen Balatonille lähtöä. Tunnelma oli katossa ja kolmen tunnin junamatka hujahti hetkessä. Meille oli kerrottu, että yövymme neljän hengen bungaloweissa ja olimmekin muodostaneet jo oman mökkitiimimme kahden ruotsalaisen tytön kanssa. Swinnish girls, heh heh, you know, swedish ja finnish yhdistettynä, heh heh ;) 

Me tietysti odotettiin jotain Thaimaan lomakuvista tuttuja luksus-bungaloweja. Ahhahha. Voi meitä. Ensin kauhistelimme 80-luvun sisustusta ja koin syömiä peittoja ja patjoja, kunnes tajusimme sen parhaimman jutun: meillä ei ollut lämmittimiä missään!! Ulkona oli ehkä +10 astetta lämmintä, mökissä saman verran tai jopa vähemmän kostean sisäilman vuoksi! Voitte uskoa tunnelman laskeneen kuin lehmän häntä. Tutorit olivat olleet siinä uskossa, että tottakai mökeistä löytyy lämmittimet. Nyt niitä ei kuitenkaan ollut, eikä niitä saanut mistään vuokrattuakaan. Että näillä mennään. 
Pitihän siinä sitten lämmikkeeksi alkaa ottamaan hieman viiniä sun muuta. Selviytymissyistä, tiedättehän! Tutorit olivat myös järjestäneet meille pientä kisailua ja pelailua, ennen illallista läheisessä ravintolassa. Pelailujen aikana itse kukin humaltui, eikä kylmä tuntunut enää niin purevalta. Nälkä kuitenkin yllätti. 

Onneksi illallisen aika tuli pian. Meillä oli ravintolassa ennen ruokaa viinimaistajaiset. Maistoimme viittä eri viiniä: yhtä puolikuivaa valkoviiniä, kahta kuivaa valkoviiniä, yhtä rose-viiniä ja yhtä punaviiniä. Kaikki olivat yllättävän hyviä! Ja kaikki olivat paikallisia, Balatonilla tuotettuja viinejä. Ruoaksi meille tarjoiltiin grillattua possua ja kanaa lohkoperunoidenja basmatiriisi kera. Ruokailun jälkeen siirryttiin vielä yökerhoon. 

Seuraavana aamuna jokainen heräsi umpijäisenä. Ja jokainen tuntui olevan tavalla tai toisella kipeä. Blondien jo paranemassa päin oleva flunssa paheni entisestään. Oli tehtävä kurja, mutta kerrankin oikea ja VIISAS päätös. Me lähtisimme koko Swinnish-porukka kotiin jo lauantaina. Ennen tätä kuitenkin osallistuimme vielä sightseeing-retkellemme, mikä tehtiin veneellä läheiseen kaupunkiin. Kävimme siellä tutustumassa jostakin syystä (ei muisti toimi) unkarilaisille tärkeään kirkkoon ja söimme päivällisen Echo-ravintolassa. Tällä kertaa meille tarjoiltiin ankkaa perunamuusin ja punajuuriraasteen kera. NAM. 

Maisemat olivat kerrassaan upeat. Balaton oli todella kaunis paikka ja harmittaa, että emme ehtineet tekemään retkeä aiemmin, kun säät olivat vielä paremmat. Onneksi aurinko paistoi sentään juuri tuon sightseeing-retken aikana. Retken jälkeen kaikki neljä blondia hyppäsi junaan kohti Budapestia. 

Kuulimme jälkeenpäin, etteivät muut Balatonille jääneet olleet sateen vuoksi tehneet sunnuntaina enää mitään. He olivat lähteneet huonon sään takia jopa aiempaa suunnitellulla junalla kotiin. Emme siis jääneet mistään paitsi. 

Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsimme, että meille on tehty ohareita täällä, saimme eräästä oharista hyvityksen Balatonilla. Odottelimme kyseistä poikaa noin tunnin, kun meidän oli tarkoitus mennä yhdessä erääseen Murder-exhibitioniin. Hän ei kuitenkaan soitoista eikä viesteistä huolimatta koskaan ilmestynyt paikalle. Myöhemmin hän kertoi "unohtaneensa" ajan kulun, eikä siksi ehtinyt ajoissa paikalle. Emme viitsineet enää odottaa häntä yhtään enempää, joten menimme näytökseen kahdestaan. Poika raukka ei vain tiennyt, ettei koskaan pitäisi suututtaa suomalaista naista. Laitoimme hänet hyvittämään tekonsa meille. Kuulimme, että hän osaa soittaa kitaraa ja käskimmekin hänen sitten tekemään meille anteeksipyyntö-laulun. Emme olisi tätä uskoneet, mutta hän ihan oikeasti sitten tekikin sen! Ja oli nähnyt vielä suhteellisen paljon vaivaa sen eteen! :D Koko kappale on noin 3 minuuttia pitkä, mutta annamme omahyväisinä teille tästä vain pienen näytteen. Olemme siis saaneet luvan tämän videon julkaisuun, mutta meitä pyydettiin painottamaan, ettei kappaleen esittäjä ole laulaja :D

Maanantaina menimme lopen kyllästyneinä jatkuvaan sairasteluun lääkärin vastaanotolle. Luojan kiitos, eräs tutoreistamme ilmestyi yllättäen paikalle tarkistamaan, miten meillä sujuu! Emmehän me mitään oltaisi siellä tehty ilman tätä kyseistä tutoria, herranen aika mitä touhua. Ensinnäkään siellä ei ollut mitään vastaanottoa tai ilmoittautumista. Sen kun menit lääkärin oven taakse istumaan, jolle sinun kuuluu mennä. Niin, ja mistä me tiedettiin, kenen oven taakse mennä? No, tämä aiemmin mainittu tutori oli soittanut aamulla vastaanotolle ja selvittänyt, kuka lääkäreistä puhuu englantia. Istuimme siis tämän englantia taitavan oven taakse odottamaan vuoroamme. 

Kun vihdoin olisimme olleet vuorossa seuraavina, lääkärin oletettu sihteeri / muu apulainen tuli ovelle ja alkoi puhua meille unkaria. Me vastattiin englanniksi, ettemme ymmärrä unkaria. Tämä jatkaa unkariksi sanailua ja me katsellaan toisiamme silmät pyöreinä. Heidi ymmärsi sanahelinän joukosta sanan "utca" (katu) ja kertoi naiselle osoitteemme. Nainen alkoi viittoa toisen lääkärin ovea. Jaahas...mitäköhän nyt, meidän piti päästä tälle ainoalle englantia puhuvalle lääkärille...

Istuimme tämän naisen osoittaman lääkärin oven taakse ihmeissämme. Sitten tämä meidän tutorimme ilmestyi paikalle ja aloimme selvittää tilannetta. Kävi ilmi, että jokaisella lääkärillä on omat potilaansa heidän asuinalueensa perusteella. Ja meidän osoitteemme kuului nyt tämän jonkun englantia taitamattoman lääkärin rekisteriin. Onneksi meillä nyt oli tämä tutori paikalla ja hän odotti kanssamme lääkärin puheille pääsyä, toimien tulkkinamme. Lopulta saimme tutorimme mukaan todella vahvan, kolmen päivän antibioottikuurin, yskänlääkettä ja limaa irrottavaa nestettä. 

Jos ei näillä myrkyillä pöpöt lähde, niin sitten me heitetään hanskat tiskiin ja tullaan takaisin Suomeen prkl. Toivotaan nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että päästäisiin lopultakin elävien kirjoihin takaisin :) 

Toiveikkaat blondit kuittaavat, 

xoxo