Jee me löydettiin hernekeittoa!!! Eiku...

Blondit haluavat kiittää teitä lukijoita, ylitimme juuri uuden päivittäisen lukijaennätyksemme Krakovan tekstillä.

Sitten takaisin tylsään arkeemme. Tai ei niin tylsään. Taas meidän huudeilla tapahtui ja tytöt pääsi jututtamaan poliisia. Olimme menossa automaatille, kun oven edessä oli poliiseja. Yksi heistä yritti meille ensin selittää unkariksi jotain, mutta kun huomasi blondien epätoivoisen pankin oven avaamisyrityksen, tokaisi hän englanniksi pankin olevan suljettu. Mehän oltiin heti silmät kirkkaina ja alettiin heti kyselemään, nyt kun kerta poliisi oli jo kerran suunsa avannut. Meille selvisi, että kansalaisilla oli jokin mielenosoitus liittyen jotenkin forintin (Unkarin rahayksikön) kurssiin ja siksi pankit olivat nyt kiinni.

Kyllä meidän kulmilla vaan on hyvät maisemat, kun joka päivä tuntuu jotain poliiseja siellä pyörivän ;)

Kävimme tavalliseen tapaamme Sparissa ruokaostoksille ja meissä syttyi jo toinen innostus rintaan. HERNEKEITTOA!! Rakas Suomi, ah niin ihana hernekeitto. Innokas kokkaaminen sai karmaisevan pettyneen käänteen, kun kannen avaamisen jälkeen hernekeitto paljastuikin papukeitoksi... Suutuspäissämme ja suomalaisella jääräpäisyydellä valmistimme epäilyttävän näköisen keiton herkullisen, kieltä muistuttavan, lihapalasen kanssa. Suljimme silmämme ja yritimme koko sydämestämme uskotella syövämme hernekeittoa... Noh, syömättähän se jäi.

Tutkimme kuntosalimme tuntiohjelmaa ja löysimme Hot Iron-tunnin, mikä kuvauksen perusteella muistuttaa BodyPumppia. Tunti oli sitten loppujen lopuksi laimea kopio BodyPumpista, missä ensinnäkin lämmiteltiin tekemällä kyykkyjä, soutuja, maastavetoja pelkällä tangolla ilman painoja.. :D Ja sitten siinä tehtiin KAIKKI kyykyt askelkyykkyineen peräkkäin, minkä jälkeen seurasi hauikset, ojentajat ja rinta PERÄKKÄIN. Jooh, ei oikeen mitään järkeä..

Sitten eräänä päivänä, kun olimme vain polkemassa kuntopyörää, Heidi katsoi jumppasaliin. Ja epätoivo iski. Kauan odotettu Kickboxing aerobic-tunti oli juuri meneillään ja se oli jotain ihmeelllistä huitomista. Ensinnäkin aiemmin ei olla nähty, että Kickboxingissa lyötäisiin nyrkillä suoraan kohti ilmaa, mikä on lähinnä tutumpi liike rock-konsertista...

Omnom mitä jäätelöjä...

Tässä oli tällainen nopea tilannepäivitys, ennen kuin lähdemme taas viikonlopuksi uuteen reissuun. Tällä kertaa lähdemme oman vaihtoryhmämme kanssa Balaton-järvelle, mikä on Unkarin suurin ja ainoa (?) järvi, mistä syystä se on myös suosittu rantalomakohde unkarilaisten keskuudessa. Siellä on kuulemma myös parhaimmat bileet koko Unkarissa. Sitä odotellessa. ;)

Sitten vielä muutama kuva Krakovan reissulta, mitkä eivät edelliseen päivitykseen mahtuneet.

Somersbytä OLUENA

Mikäs tässä on matkustaessa...

Juutalaisten muistomerkki

Blondit Krakovassa

Blondit viettivät viikonlopun siis Krakovassa ja nyt olisi luvassa selontekoa siitä. Mennäänpä muuten päivä päivältä loogisessa tapahtumajärjestyksessä, paitsi jätetään lauantain Auschwitzin ja Birkenaun tarina pituutensa vuoksi viimeiseksi. Luvassa on pitkä teksti, joten varaathan kupin (tai pannullisen) kahvia viereesi. :)

Perjantaina meillä oli lähtö klo 6 aamulla. Mehän oltiin tietysti tunnolliseen suomalaiseen tapaan jo klo 5.30 odottamassa bussia, hytisten kylmästä. Noh, joku idiootti tietysti nukkui pommiin ja pääsimme lähtemään vasta puoli seitsemän jälkeen. Bussimatka kesti odotettua kauemmin (10 tuntia) ja perillä oltiin n. klo 17.30. Perjantaille ei ollut muuta ohjelmaa, kuin tutustuminen paikalliseen yöelämään. Veimme siis tavaramme Tutti Frutti-hostelliimme ja kävimme ennen baareilua syömässä ravintolassa annokset, joille hintaa tuli n. 4 euroa. Ei ole siis Puolassakaan ruokaa hinnalla pilattu. Viereisestä kahvilasta löysimme uskomattoman jälkkäritiskin, mistä sorruimme Dolce Vita-hedelmäkermavaahto-annoksiin, hintaa noin 3 euroa. Ruoat ja jälkkärit siis alle 10 euroa.

Oli aika siirtyä baariin, mitä olimmekin jo odottaneet innoissamme. Monet olivat kehuneet meille Krakovan yöelämää. Kaikki näyttikin lupaavalta, baaritiskin yläpuolella roikkui hienostelevasti suuria "kristalleja" ja sisustus muutenkin oli pramea. Pettymys oli suuri, kun tajusimme baarin pienen koon ja yhtä kalliit hinnat, kuin Suomessa! Musiikkikaan ei blondeja sytyttänyt: todella huonoja remiksejä tuutulauluista tai itkuvirsistä johonkin menevään jytkepätkään... Naisten vessasta löytyi pieni piristysruiske ;)

Naisten vessasta löydettyä ;)

Lauantaina Auschwitzin jälkeen meille oli järjestetty jotain ihan muuta. Ei partyboat, ei partybus vaan PARTYTRAM! Eli bileratikka! Uskomatonta. Se oli siis vaan meille hommattu ratikka, minkä etuosassa oli kaksi DJ:tä soittamassa todella hyvää musiikkia ja kaiuttimia oli ripoteltu ympäri ratikkaa. Tetysti savuinen ympäristö diskovaloineen oli ratikkaan luotu.


Kahden tunnin ajelun jälkeen oli aika siirtyä toiseen yökerhoon, minne meille oli järjestetty ilmainen sisäänpääsy, ilmaista Palinkaa jne. Paikka oli suurempi ja ehkä vielä vähän hienompi kuin edellisen illan yritys. MUTTA. Ehkä meille ei sitten vaan mikään kelpaa, kun meitä alkoi tämäkin paikka kohta kyllästyttää. Otimme ohjat omiin käsiimme ja lähdimme kahdestaan etsimään parempaa paikkaa. Jo ensimmäisellä yrityksellä tärppäsi. Paikka ei ollut niin glamour kuin edelliset, mutta se oli niin tupaten täynnä, että se on mitä ilmeisimmin paikallisten suosima. Ja musiikki oli sitäkin parempaa. Myös viina oli täällä halvempaa.

Sunnuntai oli rankka päivä. Käveltiin yhteensä 6 tuntia! Tiukan aikataulumme vuoksi meillä ei ollut hirveästi aikaa tutustua omineen kaupunkiin, joten meille oli järjestetty kolmen tunnin kävelykierros Krakovassa. Koska ryhmäämme kuului laiskoja espanjalaisia maleksijoita, kierros venyi vähintään puolella tunnilla ja oppaamme oli lievästi sanoen tästä vihainen. Kiersimme vanhan kaupungin, Veikseljoen ympäristöä (mistä löysimme myös lohikäärmeen) ja juutalaiskorttelin. Jos olet koskaan katsonut Schindlerin lista-elokuvan, niin siitä tuttuja maisemia oli matkamme varrella. Kaiken kaikkiaan Krakova on kyllä kaunis ja näkemisen arvoinen kaupunki. 

Tämän kierroksen jälkeen matkamme jatkui Wieliczkan suolakaivokselle. Joku espanjalainen tyttö mietti ääneen, onko tämä maan alla! Oho, ihanko tosiaan... Tämä kierros kesti 2,5 tuntia. Kierros koostui kolmesta eri turisteille tarkoitetusta kerroksesta, parhaimmillaan olimme 130 metrin syvyydessä. Seiniä olisi saanut nuolla, mutta sen jätimme tällä kertaa tekemättä. Ihan mielenkiintoinen, mutta liian pitkä kierros meidän mielestämme.

 

Sitten se, mitä ainakin jotkut ovat odottaneet: pääkeskitysleiri Auschwitz ja tuhoamisleiri Birkenau (Auschwitz II).

Blondeilla nousi niskakarvat pystyyn ja suomalainen veri kuohahti, kun näimme taas nämä espanjalaiset pellet ottamassa Auschwitzin Arbeit macht frei (Työ tuo vapauden) -portilla sellaisia puspus-poseerauskuvia, peace-merkkejä muodostaen sormillaan. Kuinka mautonta. Kyseisestä portista kulki niin moni kohti kuolemaa! Noh, asiaan.

Ensinnäkin karkaaminen leiriltä oli tehty mahdottomaksi. Leirille tuodut vangit joutuivat itse rakentamaan leirin ympärille n. 3 metriä korkean piikkilanka- ja sähköaidan. Aidan ja rakennusten väliin oli jätetty varmaankin viitisen metriä, jos ei leveämpikin kaistale avaraa tietä, mitä vartioi monta natsia. Jos joku yritti juosta tämän tien poikki aidalle, ammuttiin hänet heti.

Kiersimme monen monta parakkia, joilla jokaisella oli oma tarinansa. Ensiksi kiersimme näyttelytiloiksi muovattuja parakkeja, joiden seinillä oli kuvia natseista, juutalaisten saapumisesta Auschwitziin, erottelutilanteesta, asiakirjoja leirille tuoduista juutalaisista, juutalaisilta jääneitä henkilökohtaisia tavaroita... 

Juutalaisilta jääneitä kenkiä

Oppaat kertoivat meille, mistä kaikkialta Eurooppaa juutalaisia tuotiin ja miten erottelu tapahtui. Vangit eroteltiin miehiin ja naisiin, vanhuksiin ja lapsiin, työkykyisiin ja työkyvyttömiin. Heikot yksilöt vietiin heti surmattavaksi. Myös raskaana olevat naiset surmattiin ensin heti, sillä he eivät pystyneet työskentelemään. Myöhemmin natsit tajusivat naisista olevan työjuhdiksi synnytyksen jälkeen, joten he odottivat lapsen syntyvän, hukuttivat tai piikittivät myrkkyä suoraan sydämeen ja pistivät juuri synnyttäneen äidin töihin. Muille työkykyisille vangeille natsit kertoivat, että juutalaisilla on elinaikaa kaksi viikkoa, muilla kaksi kuukautta. Ja jos tämä ei kelpaa, tapa itsesi. Natsit kuvasivat jokaisen vangin, ja valokuvista löytyi myös surullinen tieto siitä, milloin vanki on tuotu leirille ja milloin hän on kuollut...

Tietyissä parakeissa ei saanut kuvata, sillä ne olivat täysin alkuperäisessä muodossaan säilytettyjä tyrmiä, tai sitten niistä löytyi jotain todella ällöttävää, kuten eräässä huoneessa oli seinällinen oikeaa hiusta. Lähinnä naisten hiuksia. Natsit parturoivat naisten hiukset myydäkseen ne eteenpäin Saksaan vaateteollisuuden käyttöön. Parturointi tehtiin tylsällä suurella veitsellä, joten parturointi saattoi joskus lipsahtaa skalpeerauksen puolelle...

Tyrmät, joihin pääsimme tutustumaan, olivat lähinnä seisomasellejä. Niistä oli nyt purettu vähän seinää, jotta turisti pystyy näkemään, millaisesta tilasta on kyse. Selli oli siis lattiasta kattoon umpeen muurattu, kooltaan noin metri x metri ja sinne pääsi vain pienestä aukosta lattian tasolta ryömien sisään. Jopa yhdelle ihmisille se olisi tukala paikka seisoa, mutta opas kertoi natsien tunkeneen yhteen selliin jopa 8-10 ihmistä!!! Ja happea selliin tuli katon rajasta sellaisesta yhden litran maitotölkin pohjan kokoisesta aukosta...

Rakennusten 10 ja 11 välistä piha-aluetta oppaat nimittivät "Death yard":ksi. Eli kuoleman pihaksi. Tällä piha-alueella natsit teloittivat vankeja ampumalla. Vangit seisoivat seinää vasten, katse myös kohti seinää, odottaen, että natsit ampuivat heitä takaraivoon. Myös rakennukset 10 ja 11 olivat vankiloita, joten natsit peittivät ikkunat laudoilla. Vankien ei haluttu saavan tietää piha-alueen tapahtumista. Nykyisin tällä samalla teloitusseinällä on muistomerkki paikalla telotetuille. Samaisella pihalla toimi myös rangaistuspuut, eli huonosti töitä tehneitä vankeja rangaistiin niin, että kädet solmittiin selän taakse ja vanki nostettiin roikkumaan käsistään kyseisestä puusta. Tietysti tarpeeksi pitkän riippumisen jälkeen kädet vääntäytyivät pois paikoiltaan, jolloin vanki oli työkyvytön ja näin ollen seuraava teloitusjonossa...

Viimeistään saapuessamme Auschwitzin kaasukammioon mietteet ja tuntemukset olivat sanoin kuvaamattomat. Meidän n. 30 hengen ryhmämme täytti kammiosta ehkä kolmasosan, mutta jälleen kerran oppaamme järkyttivät meidät kertomalla, että natsit olivat ahtaneet samaiseen kammioon samalla kertaa liki 900 ihmistä! Eli voisi veikata ainakin puolen tästä joukosta kuolleen jo ennen kaasutusta, kun ovat talloutuneet muiden alle... Kaasukammion viereisessä huoneessa oli sitten krematorio, jossa ruumiit poltettiin. Ei sitä pysty edes selittämään, miltä tuntui seistä paikassa, jossa monia satoja ihmisiä on saanut surmansa...

Kaasukammio

Pääleirin kaasukammio ja krematorio olivat vielä kesyjä verrattuna varsinaisen tuhoamisleirin, Birkenaun kammioihin. Auschwitzissa kun kuulemma poltettiin "vain"" 500 ruumista päivässä, kun taas Birkenaussa 5000 ruumista päivässä... Birkenaun kaasukammiot oli naamioitu pesutiloiksi ja natsit uskottelivat vankien pääsevän pesulle. Todellisuudessa vankien tuli riisua pukutiloissa vaatteensa, jonka jälkeen heidät ohjattiin "pesutilaan" eli kaasukammioon. Birkenaun kaasukammioista ei ole tänä päivänä kuin rauniot jäljellä, sillä puna-armeijan lähestyessä leiriä natsit yrittivät tuhota todisteet kammioista.

Krematorio

Myös Birkenaussa vangit joutuivat töihin. He rakensivat paljon taloja vangeille ja varastoiksi. Jossain vaiheessa sotaa natsit halusivat lähettää Saksaan puita, ja joistakin taloista (etenkin naisten puolelta) jätettiin katot rakentamatta. Monet sitten kuolivat syyssateissa ja talvisin kylmyyteen. Vahvimmat miehet joutuivat kantamaan kaasukammioista ruumiita poltettaviksi. Joskus myös ruumiiden joukossa saattoi olla omia perheenjäseniä...

Birkenaun wc-tilat vangeille

Birkenau on yli 175 hehtaarin kokoinen alue, eli aluetta riitti silmän kantamattomiin. Videollamme näkyy vain hyvin pieni osa alueesta, eikä kameran zoomikaan riittänyt kovinkaan pitkälle. Videolla näkyvät savupiiput ovat jäännöksiä vankien rakentamista taloista, jotka natsit ovat sittemmin yrittäneet hävittää. Viimeinen kuvamme ja kohteemme Birkenaussa oli naisten "kuolemanparakki", minne vangit laitettiin odottamaan tulevaa kohtaloaan. Parakkiin tungettiin oppaan mukaan parhaimmillaan yli 1000 naista, eivätkä kaikki edes oikeastaan parakkiin mahtuneetkaan. Niinpä vahvimmat yksilöt antoivat heikoimmille tilaa ja nukkuivat parakin piha-alueella. He myös kantoivat kuolleet naiset parakista pihan perälle. Vangeille oli rakennettu omat "sängyt", joista yhdelle tasolle mahtuisi noin 10 ihmistä, mutta sen sijaan yhdellä tasolla nukkui noin 20 ihmistä...

Näin. Selonteko keskitysleirien kauhuista on nyt ohi. Toivottavasti siinä oli tätä toivoneille tarpeeksi tietoa, sillä kaikki tieto ei millään mahtunut päähämme. Tässä oli vain osa siitä, mitä muistamme. Ja toivottavasti ne, joita aihe ei niin paljoa kiinnostanut, eivät turhautuneet loputtomaan tekstiin. Lukemisen voi aina jättää kesken, tiesithän ;) Mutta natsien julmuuksien "näkeminen" ja "tapahtumapaikalla" oleminen kokemuksena oli todella pysäyttävä, jonka jokaisen olisi hyvä nähdä ja kokea myös itse. Voimme sanoa paluumatkamme Auschwitzista olleen bussissa hiljainen. 

Astetta vakavammat blondit kuittaavat tältä erää,

xoxo

Ready, Set, Action!

Olemme eläneet mielenkiintoisia hektisiä hetkiä täällä nyt tällä viikolla. Ensinnäkin, löysimme aivan mahtavan kuntosalin täältä, Holmes Place. Se on tosin yksi kaupungin kalleimmista, 68€ kuukaudessa. Suomen hintoihin verrattuna tuo on aivan perushinta, mutta täällä keskimääräisesti kuntosalimaksut on n. 40€ kuukaudessa. Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että meidän salilla käy myös kaupungin rikkaimmat miehet ;) 

Sali tarjoaa meille samankaltaisia tunteja kuin Les Millsillä, ison kuntosalin ja uima-altaan ;) Lisäksi täällä annetaan omat pyyhkeet, yksi salille/jumpalle ja yksi suihkua varten. Mitä luksusta! Ei tarvitse enää kantaa omia märkiä pyyhkeitä laukussa kotiin! Täällä ollaan hieman siveellisempiä kuin meillä kotonapäin. Täällä on suihkutiloissa omat suihkukaapit, että saa suihkutella ihan rauhassa kenenkään näkemättä toista alastonta naista, IIH. 

Salilla ei saa kuvata, joten tässä salakuva kipeän kinkkutreenin jälkeen. hapottaa...

Saunakin salilta löytyy, missä käydään siis yhtä siveellisesti pyyhkeet päällä. Ja sitten toinen asia saunasta....hihhih. Saunan käyttöohjeissa lukee, että suositeltu saunomisaika on 10 minuuttia :D Siellä on ihan oma tiimalasi seinässä, mistä näkee kuluneen suositellun ajan. Ja saunassa on noin 40 astetta lämmintä, että hiki tulee lähinnä siitä turhautuneesta istumisesta. Kerran oltiin myöhään illalla salilla ja ainoita saunassa, jolloin heitettiin löylyä saavikaupalla. Odotettiin innolla, josko jokin paikallinen olisi yrittänyt tulla mukaan, mutta ei. Höh. Kyllä me vielä joskus joku savustetaan ulos :D 

Ja vielä salihehkutusta. Heidi bongasi meidän salilta Hollywood tähden, Rufus Sewell!!! Täällä kuvattiin kyseisellä viikolla uutta Hercules-elokuvaa, jonka näyttelijä oli sitten siellä meidän maallikoiden seassa treenaamassa. Ah. Jos joku ei ole samanlainen leffanörtti kuin Heidi, niin hän on esiintynyt esim. elokuvissa Silmänkääntäjä, the Tourist, Zorron legenda ja the Holiday. 

Viikonloppuna kävimme myös katsastamassa meille uuden tuttavuuden, Moulin Rougen. Aivan mahtava! Tai siis, baarina aika pieni, siellä oli yksi istuskelualue, missä oli myös baaritiski ja sitten tanssihuone, mutta sisustus oli upea! Ja musiikki oli mahtavaa, siellä soi kaikkia 2000-luvun "vanhoja" biisejä, ei mitään ysäripaskaa, niin kuin Amarillossa yleensä tarkoitetaan vanhalla musiikilla... 

Maanantaina meillä oli ensimmäinen luento Woman Resource Management-kurssista. Voi luoja! Sellaista lässynläpätiläätä, pumpulihuttua! "Sinä olet nainen, sinäkin voit luoda uran ja sinustakin voi tulla johtaja. Naisista on muuhunkin, kuin nyrkin ja hellan väliin eläjiksi." ARGH. Siis koko kurssi käsittelee tätä, miten tukea naisen työuraa ja miten työelämä tasapainoitetaan yksityiselämän kanssa. Voitte kuvitella, kuinka blondit ovat olleet itkupotkuraivarin ja hysteerisen naurun partaalla. Mutta ilmeisesti tämä on täällä muualla Euroopassa tarpeellinen kurssi, sillä opettaja näytti meille jotain lukuja, mistä ilmeni, että Pohjoismaiden jälkeen naisten uratilanne on todella surkea ja melkein mitätön johtajatasolla... :( 

Tyypilliseen maanantain tapaan jatkoimme koulun jälkeen iltaamme Morrison's 2:ssa, missä yllätykseksemme soi suomalaista musiikkia! Koskaan ennen ei ole the Rasmuksen In the Shadows kuulostanut yhtä hyvältä :D

Seuraavana aamuna lähtiessämme kohti koulua, huomasimme, että osa kotikadustamme on suljettu. Kadun molemmin puolin oli poliisiautoja tukkimassa tietä ja sitten siellä kaikenlisäksi oli myös S.W.A.T. -ryhmä!! Me oltiin ihan innoissamme, mutta jälkikäteen aloimme ajattelemaan, että mitäköhän siellä tosissaan on tapahtunut, kun karhuryhmäkin on paikalle kutsuttu...Kysyttiin myös paikallisilta, mutta kukaan ei tuntunut tietävän. 

Metrokaan ei tuona aamuna yhtäkkiä kulkenut ja jouduimme siinä sitten pähkäilemään, milläköhän bussilla pääsisimme rautatieasemalle, mistä sitten jatkaisimme koulumatkaaamme junalla. Löysimme bussille, mikä sitten seisoi ruuhkassa varmaankin 15 minuuttia. Juuri tänä kyseisenä aamuna olimme jo valmiiksi lähteneet hieman myöhässä ja meillä oli jo muutenkin kiire. Tämähän se tästä vielä puuttui. Saavuimme rautatieasemalle ja ehdimme junaan juuri ja juuri. Loppujen lopuksi huomasimme olevamme ensimmäisiä luokassa...

Lähdimme purkamaan päivän paniikkia ja stressiä kuntosalille. No kuntosalin jälkeenhän meillä oli hirveä nälkä ja laiskoina suuntasimme ravintolaan. Jälleen saimme huonoa palvelua! Meidän tarjoilijamme oli niin hapannaamainen urpo mies, että olisi tehnyt mieli sanoa hänelle pari valittua sanaa. Kun hän tuli kysymään tilaustamme, eikä Sanna vielä tiennyt mitä ottaa, tiuskaisi hän takaisin "OK! 10 minutes!" Sitten hän mulkoili Sannaa tiskinsä takaa vihaisesti... Poistuessamme hän ei sanonut sanaakaan, hymystä puhumattakaan. Voitte vaan arvata, tippuiko tippiä. Ruoat olivat kyllä hyvät, mutta palvelu jätti tietynlaisen maun blondien suuhun. 

(Anekdootti. Olemme kuulleet, että Budapestissa olisi muuten ihan lämmintä, jos ei tuulisi. Totta tosiaan! Me kuljetaan täällä jo takit päällä, vaikka lämpöä mittarissa on "vielä" 15-18 astetta. Tuuli on niin jäätävä täällä, että jopa me igluissa asuvat suomalaisetkin vedämme takin niskaamme ennen ulos lähtöä.)

Huomenna olemme suuntaamassa viikonloppureissulle Krakovaan, joten tänä iltana emme ole lähdössä juhlimaan. Sen sijaan suuntasimme ruotsalaisten kavereidemme kanssa katsomaan juuri elokuviin tullutta Rush-elokuvaa. Elokuva kertoo Niki Laudasta (entinen F1-kuski...) ja elokuva on 4DX-elokuva! What?! Vastahan me saatiin Suomeen 3D, täällä ollaan jo askel edempänä. Eli salissa siis oli liikkuvat tuolit, tuulta ja jopa vettäkin pärskähti silmille, siistiä!! :D

Ja loppukevennyksenä venäjän verkkokurssin kotitehtävien hajottavat hetket. :D (lukemattomien toiveiden johdosta julkaisemme nyt myös ennennäkemätöntä videokuvaa)

Perjantai 13.

Viimeisen viikon perusteella ei voi kuin odottaa kauhulla tätä päivää...ihan kuin jokainen päivä olisi meille jo ollut perjantai 13. Voiko tämä vielä pahemmaksi mennä? :D 

Huomioita muutaman päivän ajalta. Ulkomaalaiset on todella typeriä. Ne kyselee todella tyhmiä asioita ja meillä onkin kohta Levikset revenny näiden kanssa täällä. 

Ensinnäkin ensimmäinen ihmettelyn kohde on ollut Blondien hiustenväri. Sannalle kun on värjätty kultakuparin sävyisiä raitoja vaalean joukkoon, on tämä herättänyt suurta hämmästystä muissa luokkatovereissa. Meiltä on kysytty, miksi me värjäämme hiuksiamme. Täh? Miksi ei... Joo, siis me ei saataisi värjätä hiuksiamme, kun ollaan blondeja. Eilen vieläpä kysyttiin, että mikä tämä teidän blondien juttu oikein on?? Että miksi kaikkien skandinaavien pitää olla blondeja. No me mitään jumalia olla, että osattaisiin vastata, miksi Pohjois-Euroopassa on enemmän blondeja ja miksi Etelä-Euroopassa on brunetteja, miksi Afrikassa on mustia ja miksi Aasiassa ihmisiä, joilla on vinot silmät!! Siis mitä ihmettä...Ainiin, ja vieläpä kysyttiin, että ovatko miehetkin sitten blondeja. :D Ei voi olla totta...mutta joo, eivät tahtoneet millään uskoa, että on olemassa blondeja miehiä...Huoh. 
Ja sitten meitä ei meinattu uskoa, kun sanottiin, että Suomessa on kyllä brunetteja ja punapäitäkin... "Ei, Skandinaviassa on vain blondeja!!!" Okei, tehän sen tiedätte paremmin kuin me. Shut the fuck up...

Toiseksi, meillä ei saisi olla kylmä täällä. Joka helv...n kerta kun meillä on pitkähihainen paita, housut, tai takki päällä, meiltä kysellään onko teillä kylmä. Ja sitten ihmetellään, että eihän teillä pitäisi kylmä olla, tehän olette Suomesta!! Joo, kyllä, me asutaan ympäri vuoden igluissa ja meillä on kesäisinkin -50 astetta pakkasta, meidän pitäisi vain hikoilla täällä. 

Heidi on jostain saanut flunssan, ja ääni on kuin 50-vuotiaalla pubiruusulla, joka on polttanut elämänsä aikana 10 askia tupakkaa päivässä ja ottanut viskiä aamupalaksi.  Sitäkin on nyt kovaan ääneen ihmetelty, että eihän suomalainen voi näin lämpimässä vilustua. Hitto, täällä on vain 16 astetta aamuisin, alastiko täällä pitäisi kulkea! Tekisi tässä vaiheessa mieli tehdä Samanthat, Sinkkuelämää 2 elokuvasta. Tekisi mieli alkaa repimään vaatteita päältään ja kiljumaan että "KYLMÄ?!?! MINULLAKO KYLMÄ?!?! NO EI KUN MINÄHÄN TULEN SUOMESTA, EI MINULLA VOI KYLMÄ OLLA PERKELE!!!" Samaan hengenvetoon voisi vielä todeta, että kyllä, me ollaan Suomesta ja kyllä, meillä on vaaleat hiukset, nyt loppu se kyyläys!!! 


 
Muutenkaan jotkut ulkomaalaiset eivät ymmärrä meille suomalaisille niin joka päiväistä sarkasmia. Jos joku Google kääntäjällä saisi muunnettua blogimme omalle kielelleen, eivät vitsit uppoaisi, vaan meitä pidettäisiin entistä töykeämpinä nirppanokkina. (Mitä tietysti ei voi kieltääkään...) Meitä on jo moneen otteeseen sanottu ilkeiksi, kun eivät ole ymmärtäneet sarkasmiamme. Sitten heille on pitänyt selittää, että anteeksi anteeksi, se oli pelkkä vitsi, emmekä voi suomalaiselle mustalle huumorillimme mitään. Onneksi joukossa on myös sellaisia sarkasmia ymmärtäviä ihmisiä, eikä kaikilla ole "tottakaissaan" keppiä poikittain. 

Meillä on nyt ollut 2 luentoa unkarin kielen alkeista. Meille se on ollut paljon helpompaa ymmärtää kuin muille, sillä meillä kielioppisäännöt ja äänteet ovat samankaltaisia kuin unkarissakin. Esimerkiksi viimeisimmällä tunnilla muut eivät ymmärtäneet, mikä akkusatiivi on ja miksi päätteitä lisätään sanojen loppuun, kun unkarissakaan ei käytetä prepositioita. 

Olemme myös huomanneet opettajien olevan Suomi-faneja...Olemme jokaisella tunnilla silmätikkuja ja aina opettajat alkavat viittamaan Suomea asioihin. "Niin kuin Suomessa, vai mitä tytöt?" "Suomen ja Unkarin sukulaissuhteet ja blaablaablaa" Kaikki katselevat meitä aina tympääntyneinä tai vahingoniloisesti...Kiva. 

Kirjasto se vasta "tottakaista" onkin! Se on ensinnäkin ainut paikka, jossa voi tulostaa tai skannata papereita. Ja sekin tietysti maksaa...MUTTA. Ennen kuin edes pääset koko kirjastoon, pitää sinun luovuttaa opiskelijakorttisi, eli se A4-kokoinen paperinpala, jonka jälkeen saat "narikassa" istuvalta tädiltä avaimen lokerikkoon, mihin sinun tulee jättää KAIKKI paitsi lompakko. Eli takit, laukut, puhelin etc. Tietenkään tunnuksemme eivät sitten edes toimineet kirjaston koneilla, kun meidän olisi pitänyt tulostaa papereita...Kaikki ohjeetkin ovat unkariksi!!! Kiitos siitä. Siinä sitten savu korvista nousten, lopen kyllästyneinä koko touhuun, painelimme takaisin narikkaan hakemaan tavaroitamme ja marssimme kotiin. 

Torstaina meille oli järjestetty Welcome Party. Siellä oli klo 21-23 "juo ja syö niin paljon kuin jaksat"-tarjoilu. Voitte uskoa, että viinihän virtasi! Syötäväksi oli tarjottu monia erilaisia leipiä ja leivoksia, hyvää oli. Muutenkin tunnelma oli katossa, meille oli erikseen varattu juhlille oma tila ja oma DJ, joten paikalla oli vain meitä vaihtareita joihin sai tutustua rauhassa hyvän musiikin soidessa taustalla. 

Tänään päätimme kuitenkin uhmata perjantai 13:sta päivää ja lähdimme puuskuttaen turisti- ja shoppailukierrokselle. Tuli vasta kuvia katsoessamme mieleemme tämänkin tilanteen kieroutuneisuus, että menimme juuri perjantai 13. päivä kuvaamaan Tonavan rannan varrella olevia kenkiä, mitkä ovat muistomerkkinä niille juutalaisille, joita natsit ovat oikeastikin tuolla kyseisellä paikalla ampuneet Tonavaan...ehheh... Ehkei meillä olekaan niin huono päivä, ainakaan onnen puolesta, kuin niillä juutalaispoloilla noina aikoina... 

Juutalaisista tulikin vielä mieleen, että olemme eräällä kurssilla, "Intercultural management", jossa käydään paljon Unkarin ja sen lähialueiden historiaa. On mielenkiintoista kuulla tapahtumista paikallisesta näkökulmasta ja varsinkin, kun opettajamme on itse kokenut myös joitakin näitä ankeita aikoja. Saimme myös kuulla, että koulumme itseasiassa vanha neuvostoarmeijan tukikohta! 

Jos jotain muuta positiivista mainittavaa tältä viikolta vielä on, niin saimme apteekista aivan mahtavaa palvelua. Ei ollut töykeitä katseita, ei vastattu unkariksi, vaan todella avuliasta toimintaa. Muualla asiakaspalvelu onkin ollut surkeaa. Olemme ystävällisesti tervehtineet englanniksi myyjiä ja meitä on mulkaistu vihaisesti takaisin ja puhuttu unkaria takaisin. Just...kerran meni hermot ja Sanna vastasi tylysti rahat takaisin saadessaan "Kiitos". 

Kantakahvilassammekaan meitä ei enää kohdella tyhminä turisteina, vaan tervehditään aina reippaasti ja odottavat kärsivällisesti, kun mietimme kaikkien herkkujen vaihtoehdoista sitä parasta monia minuutteja. 

Blondit Budapestista kuittaavat, 
xoxo 

SÖRÖZÖ

Heipä hei jälleen täältä Budapestista. Blondien kunnossa ei ole kehumista. Ollaan nyt oltu satunnaisesti kipeitä, eli eilen saattoi olla hyvä olo, mutta seuraavana päivänä maha onkin taas sekaisin. Kuinka kivaa, et aamulla tiedä, millainen päivä tästä tulee. Toivottavasti tämä nyt parin kuukauden aikana helpottaisi, että saataisiin pari tervettä viimeistä kuukautta... ;) Ollaan jo huomattu, ettei mistään voi enää odottaa liikoja. 

Ollaan saatu muutamia ystäviäkin nyt viime kiukkupostauksen jälkeen. Ollaan käyty heidän kanssaan katsomassa esimerkiksi Red 2 (BRUCE WILLIS <3) ja ollaan vietetty muutenkin aikaa yhdessä. 

Maanantaina koulun tutorit järjestivät meille sightseeing-kiertoajelun. Olimme ikävä kyllä nähneet jo melkein kaikki tämän ajelun nähtävyyksistä, paitsi Gellert-kukkulan. Näkymät olivat todella upeat! Sää oli tosin pilvinen ja utuinen, joten kirkkaalla säällä näkymät olisivat vielä huikaisevampia. 

Ollaan myös huomattu, millainen vaikutus kemialla on kahteen blondiin saman katon alla. Meistä on tullut yhdessä aivan älyttömän typeriä!! :D Emme osaa enää edes suomea, takeltelemme kaiken aikaa, ajatus katkeilee 100 kertaa enemmän kuin normaalisti ja toilailemme jatkuvasti jonkin asian suhteen. Miten se menikään, jostain kemian tai fysiikan tunnilta muistamme, että kaksi positiivista napaa (?!) hylkivät toisiaan. :DD Muuten niin viisaat ja filmaattiset blondit erikseen, kaoottinen yhdistelmä keskenään... 

Rankkoja aikoja pitelee: tällä viikolla alkoi koulu, ja tälle viikolle on jokaiselle päivälle buukattu jos jonkin näköistä tervetuloa-ohjelmaa. (Lue: ankaraa biletystä) Maanantaina aloitimme Morrison's 2-baarista, missä siis kaikki opiskelijat perinteisesti bilettävät maanantaisin. Paikka on ihan kiva, me pääsemme sinne ilmaiseksi sisään opiskelijakortilla (mikä on A4-kokoinen paperinpala...) ja ennen yhtätoista saa 3 ilmaista kaljalippua. Harmi, etteivät blondit ole vielä oppineet juomaan kaljaa...

Tiistaina huikea 1,5 tunnin koulupäivä tuntui uskomattomalta suoritukselta. Emme tietenkään olleet ottaneet luokkia tai juna-aikatauluja ylös aikaisemmin, joten meidän piti herätä jo klo 8 nettikahvilaan selvittämään näitä. Meillähän ei siis vieläkään ole nettiä kotona...tällä viikolla PITÄISI tulla. Noh juoksujalkaa lähdimme kahvilasta metrolla junalle. Olimme loppujen lopuksi puhaltelemassa koulun pihalla 1,5 tuntia ennen ensimmäisen ja ainoan luennon alkua. Kaiken lisäksi vielä eksyimme koulun pihalla kotimatkalla...Kiersimme koulua pitkän aikaa, ennen kuin tuttu koulutie löytyi taas... :D 

Samalla saimme jotain odottamisen arvoista, kun varasimme aamulla itsellemme liput 20.-22.9 toteutettavalle Krakovan (Puolassa) retkelle, missä menemme tutustumaan kaupungin lisäksi Auschwitzin keskitysleiriin (!!) ja johonkin suolakaivokseen. Mahtavaa! Toivottavasti tämä arvaamaton sairastelu helpottuisi siihen mennessä. :)

Blondien pitää taas jatkaa matkaansa, lisää kuulumisia heti, kun ehdimme istahtaa hetkeksi aloillemme. ;)