Mauno

Niinpä niin, blondit saivat taas tuntea Karman rangaistuksen, kun kehdattiin mennä valittamaan koti-ikävästä. Olisihan asiat voineet olla vielä huonomminkin, kuin surkutella kotiinpaluun kaipuusta. Muutama tunti viime maanantaisen postauksen jälkeen Heidi valitteli hieman huonoa oloa. Kuume tuli meille kylään! Saman illan aikana Sanna alkoi valitella, että kurkku on hieman kipeän oloinen. Seuraavana aamuna molemmat blondit olivat kuumeen kourissa. Niinpä olemme istuneet tämän viikon kotimme vankeina, yrittäen parantua ja katselleet elokuvia toisensa perään. 

Heidilläpä on hienoin vesipullo ikinä #kukamuumuka

Mutta ulkonäkö ennen kaikkea! Kuumeesta huolimatta Heidi ei peruuttanut ripsienpidennys-aikaansa, vaan taisteli tiensä keskiviikkona kosmetologin penkkiin. Ja palasi kotiin raivosta kihisten. Jos haluatte hoitaa ripsiänne Budapestissa, älkää tehkö sitä ainakaan täällä: A-list Pest. Aluksi kaikki vaikutti normaalilta, mutta kun huolto oli kestänyt puolitoista tuntia, alkoi hieman mietityttää. Järkyttävä määrä yläripsistä oli liimaantunut kiinni alaripsiin, kun normaalisti vain muutama ripsi takertuu alariviin...Liimaantuneiden ripsien irrottaminen sattui hirveästi, kylmät pinsetit osuivat välillä myös silmämunaan! Kaikki ripset olivat samanpituisia ja sojottivat minne sattuivat. Heidillä on monien vuosien kokemus ripsienpidennyksistä Suomessa, eikä koskaan mitään tällaista ole tapahtunut. Ja tämä oli sama paikka, missä Heidi oli aiemmin käynyt ottamassa pedikyyrin ja kulmien värjäyksen! Tällöin tekijä oli sama nainen ja hän oli kertonut, kuinka paljon hänellä on kokemusta myös ripsienpidennyksistä. No eipä siltä vaikuttanut! Noin viisi viikkoa enää ja sitten saa taas ripset tehtyä Suomessa <3

Jos jotain huonoa, niin myös hyvääkin. Heidi kävi muutamia viikkoja sitten ottamassa lisää töhertelyä itseensä ja jälki oli erittäin hyvää ja halpaa verrattuna Suomeen. Tekijä oli todella nopea, englantia ei osannut mutta korvasi sen hymyilemällä hurmaavasti <3. Tatuointiliike löytyy Westend-kauppakeskuksesta ja nimikin on osuvasti Westend Tattoo. Nettisivuilta löytyy myös suuntaa-antavat hinnat. Suositteluja tästä paikasta Heidi oli saanut useilta tahoilta ja nyt tatuoinnin parannuttua ei voi Blondi itsekään muuta kuin suositella.

Torstaina Sanna hoiti elämänsä näyttelijän roolin, kun lähti yksin koulunpenkille Heidin ollessa edelleen kuumeessa. Meillä on tiistaisin ja torstaisin vain unkarin kieltä, minkä tunneilta saisi koulun sääntöjen mukaan olla vain 2 kertaa poissa. Me ollaan oltu nyt molemmat 3 kertaa poissa ja Sanna olisi mielellään jäänyt tänäänkin kotiin, mutta emme myöskään halua jäädä kielen opinnoissa jälkeen, joten toisen oli pakko mennä. 

Oli aika pistää kunnon show päälle: melkein kuiskaten Sanna kertoi opettajalle, että olemme olleet kuumeessa ja että Heidi on edelleen, siksei tänäänkään päässyt paikalle. Mutta Sannan kurkku on niin kipeä, että jos tänään hänen ei tarvitsisi hirveästi puhua, olisi hän siitä todella kiitollinen. Opettaja kysyi varmaan kolmeen kertaan, pystyykö Sanna nyt muka todella olemaan koulussa, että lähtisi nyt ihmeessä kotiin. Meidän marttyyri vakuutti pystyvänsä, kunhan ei tarvitse puhua :D Yhden paritehtävän Sanna teki, missä piti sanoa 2 lyhyttä lausetta ääneen, mutta silloinkin opettaja kysyi, onko Sanna nyt varma että pystyy tähän. Siinä hieman yskittiin ja otettiin lisää Strepsilsia, mutta pystyi kuin pystyikin hyvin hennosti kuiskaten tekemään tehtävän ;D Tunnin jälkeen opettaja kysyi, oliko tämä nyt ainoa tunti, mille Sanna oli tullut. Kyllä oli. Opettaja alko sättimään, että ei todellakaan olisi pitänyt tulla. Sanna valitteli, etteivät blondit halua jäädä opinnoissa jälkeen. Opettaja alkoi paasaamaan, että te tytöt olette niin fiksuja, että tuo on nyt ihan tyhmää ajattelua. Nyt kotiin siitä ja molemmille sellaiset terveiset, ettei takaisin tulla ennen kuin ollaan terveitä. Voi höpsöä opettajaa :D 

Koska meidän viikonloppu alkaa jo torstaisin, vietimme myös "pitsaperjantaita" torstaina. Juuri sopivaan saumaan oli eräältä Facebook-ystävältä tullut päivitystä onnistuneesta pitsasta, minkä pohja oli tehty kukkakaalista. Meidän piti tietysti myös saada koittaa tätä oudolta kuulostavaa reseptiä. "Terveellisempää" pitsaa!! Me käytettiin tätä ohjetta hieman muunneltuna. Pohja näytti aluksi todella kuvottavalta, mutta yllättävää kyllä, siitä tuli oikeasti hyvää! :D Plus löydettiin meidän kukkakaalista lemmikki. 

Mauno Kukkakaalinen karkaa sipuliansasta

Spekulointi Maunon sukupuolesta tai käytöstavoista alkaa,
kun Maunosta putkahtaa ulos muna tai sitten jotain muuta

Mutta pitsan himo oli niin suuri, ettei annettu sen keskeyttää kokkaamista. Vielä ei ole mitään myrkytyksiä, mutta katsotaan nyt kun tämä uskallettiin julkisesti "ääneen sanoa". Tai sitten meillä on nyt sitten suolisto täynnä jotain munia ja kohta alkaa joka reiästä tulemaan Maunoja ulos...Nam. 

Tänään kummallakaan ei ollut enää kuumetta ja meidät oltiin kutsuttu mukaan Joulumarkkinoille kuuluisan kävelykadun Vaci utcan aukiolle. Emme sen enempää olleet asiaa tutkineet ja tapasimme ystävien kanssa Starbucksissa, missä kävimme noutamassa mukaamme herkulliset joulukahvit. Tänään oli vuorossa Toffee Nut Latte. Maku oli aivan liian makea molempien Blondien mieleen. Muut (paremmat) maut ovat Gingerbread Latte ja Orange Mocca. No siinä sitten tallustelimme aukiota kohti ja kas kummaa, eihän siellä mitään ollut. Pian kävi ilmi, että joulumarkkinat alkavat vasta 25. marraskuuta. Hmmm, no siitä sitten kuumat kahvit kiireellä kurkusta alas ja lämmittelemään Cafe de Paris -nimiseen kahvilaan aukion laidalle. Siellä sitten muiden juodessa mielenkiintoisen näköistä teetä, toinen Blondi tilasi pyhän juomansa (kokis) ja toinen päätti tyytyä vastapuristettuun appelsiinimehuun. Joko Blondeista on tullut ahneita ja odotamme hinnoille vastinetta, mutta jotenkin tuo appelsiinimehu näytti hieman pikkuruiselta (1dl !!!). No asioilla on aina positiiviset puolensa. Mehu oli niin kitkerää, varsinkin juuri kahvilla poltettuun kieleen, että pystyi vain olemaan kiitollinen siitä, ettei mehu ollut yhtään sen isompi.

"Markkinoiden" jälkeen suuntasimme ostamaan hieman unkarilaisia herkkuja ja muita leivonnaisia. Oli kuulkaas aikas hyvää. Ylävasemmalta: Pogacsa auringonkukan- ja kaikenmaailman siemenillä, miniporkkanakakku, puoliksi syöty juustopogacsa, mausteinen jauheliha-tsatsiki pitaleipä, Starbucksin piparkakkumiäs ja luumupasteija. Viekussa vielä herkullisia EURON(!) taateleita. Muutenkin kuivatut hedelmät ovat Suomen hintatasoon nähden monen muun ohella naurettavan halpoja!

Starbucksin piparimieheen sai pettyä pahemman kerran ja tämä taisi olla maailman huonoin keksi koskaan. Ei edes silloin tällöin jouluna palavat itsetehdyt piparit maistu näin pahalta. Inkiväärin maku puuttui kokonaan ja keksistä tuli mieleen enemmänkin mieto hammastahna tai suunraikastin.

Illalla vielä lähdimme muutaman luokkalaisen kanssa Indigo-nimiseen intialaiseen ravintolaan. Sanna tilasi Chicken Korman ja Heidi Lamb Korman. Sanna vihasi annostaan ja Heidi suhtautui neutraalisti omaansa. Parempaakin on syöty. Olisi pitänyt tilata sitä, mitä aina tähänkin mennessä on syönyt, ehkei pettymys olisi sitten ollut niin suuri. Muut tosin pitivät kovasti annoksistaan, joten blondit eivät voi kokonaan lytätä paikkaa. Joten pitääkin varmaan sanoa, että jokaisen tulee se itse kokeilla ja päättää, mitä mieltä he ruuasta ovat :D 

I wanna go home...

Viime torstaina osallistuimme siis UV-partyihin, missä sait sotkea itsesi mielivaltaisesti UV-valossa hohtavalla maalilla. Paikkana toimi Alcatraz-klubi, mikä oli myös meille uusi tuttavuus. Ihmisiä oli paljon ja tunnelma katossa. Jos jonkin näköstä maalausta tuli vastaan, mutta mikään ei ampunut yhtä yli niin kuin blondien "maalaukset". Me vähän innostuttiin liikaa tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta ja loppujen lopuksi näytettiin maalitynnyriin tippuneilta inkkareilta :D 

Yöllä menimme hakemaan iltapalaa mäkkäristä. Leivättömän lokakuun päättymisen kunniaksi päätimme mässäillä oikein kunnolla. Halusimme McFeast-ateriat ja Teamboxin nugetteja valkosipulidipillä. Mutta mitä ihmettä! Täältä ei saa McFeast-ateriaa, tarjosivat meille McFish-ateriaa...Päädyimme kana-aterioihin ja sitten päästiin tilaamaan Teamboxia. "Mikä on Teambox?!" Ei voi olla totta...no sitten piti selittää että 20 kappaletta nugetteja kiitos ja valkosipulidippiä. "Ei meillä ole valkosipulidippiä". MITÄ HELVETTIÄ!!! No onneksi meiltä löytyi kotoa valkosipulitahnaa, mikä korvasi suuren pettymyksen...

Perjantaina blondit kärsivät eri asteisista krapuloista. Haimme hieman evästä ja aloimme puurtamaan koulutehtävien parissa. Kyllä, koulutehtävien... :D Evääksi siis haettiin pitsaa, mihin olisi haluttu myös valkosipulia (mikä valkosipuli-mania meitä vaivaa?!), mutta ne ei edes tienny siellä pitsapaikassa, mikä on valkosipuli englanniksi. Siinä sitten selitettiin, että se on sellainen valkoinen minisipuli... :D Lopultakin he tajusivat mitä haettiin, mutta heilläkään ei ollut valkosipulia. Paska.  

Tehtävien valmistuttua lähdimme vähän kiertelemään kauppoja. Nälkä yllätti jossain vaiheessa ja päädyimme syömään Wasabi-nimiseen ravintolaan. Ruoka maksoi 6500 forinttia "all you can eat"-tyyliin ja juomat piti maksaa erikseen. Pöydät oli sijoitettu liukuhihnan viereen, mistä sitten sait valita mieleisiä ruokia maisteltavaksi. Kuka käy krapulassa ahtamassa itsensä täyteen sushia?? No blondit näköjään. Hyvää oli, mutta hirveän vatsakivun saattelemina vyöryimme ruuan jälkeen loppuillaksi kotiin katsomaan Pahat pojat-leffaa. Oi paidattomat pahat pojat ;) Peter Franzen <3 

Heidin porukat tulivat vierailulle Budapestiin lauantaista maanantaihin. Heidi "muutti" näiksi pariksi päiväksi vanhempiensa hotelliin ja Sanna sai olla omassa ylellisessä seurassaan muutaman illan. Heidin juoksuttaessa vanhempiaan ympäri kaupunkia, Sanna uppoutui koulutöiden pariin ja piipahti aina välillä salilla. Että sellainen viikonloppu meillä, mites siellä Suomessa vietettiin viikonloppua? :D 

Kurjan maanantain piristykseksi valmistimme Heidin vanhempien tuomaa hernekeittoa. HERNEKEITTOA!!! <3 Tällä kertaa ihan sitä ehtaa tavaraa, ei papukeittoa... Ja sen ohella syötiin ruisleipää ja riisipiirakkaa. Voi mitä arjen luksusta. <3

Nyt kun me molemmat olemme saattaneet vierailijoita lentokentälle, olemme huomanneet saman tunteen: kaikkein kamalinta lentokentälle saatossa ei olekaan "hyvästien" jättäminen vieraille, vaan se, ettei itse voi hypätä myös lentokoneeseen ja palata jo takaisin Suomeen. Sydäntä raastava tunne, kun pitää vaan kääntyä ympäri ja lähteä bussilla takaisin kohti Budapestin keskustaa. Onhan täällä olossa hyvät ja mahtavatkin puolensa, mutta kyllä täältä voisi jo kotiinkin tulla :) 

5½ viikkoa enää kotiinpaluuseen. Ristiriitaisia tunteita. Stressi, kun kokeet alkavat lähestyä ja blondien pitäisi alkaa oikeasti tekemäänkin jotain. Samaan aikaan harmittaa, että aika on tuntunut menevän liian nopeasti, mutta samaan aikaan lähenevä kotiinpaluu lämmittää sydämiä. Ota tästä nyt selkoa :D 

Marraskuuuuuuuu...

Blondit ovat viime aikoina laiskistuneet, olemme pahoillamme. Viime aikoina meillä on nyt ollut muutaman vierailijan lisäksi (jolloin emme ole hirveästi yhdessä säheltäneet, mistä tulisi tarinaa) "tavallisen tylsää arkea" eli emme ole kokeneet / tehneet mitään hirveää tai uutta. Toisaalta ihan hyvä ja toivottukin ilmiö! Mutta te lukijathan siitä olette sitten joutuneet kärsimään :)

Tosiaan, blondit tekivät päiväretken Bratislavaan. Junamme Bratislavaan jostakin tuntemattomasta ja selittämättömästä syystä seisoi puolessa välissä matkaa eräällä asemalla noin tunnin ja senkin jälkeen matka taittui todella hitaasti. Alunperin matkan olisi pitänyt kestää noin 2 tuntia. Loppujen lopuksi junamme saapui suunnitellusta aikataulusta 2 tuntia myöhässä. Jouduimme siis murtumaan pitkäksi venyneen junamatkan aikana ja käyttämään junan vessaa. Huhhuh, ei ole enää mitään valittamista VR:n junan vessoista. Vessa oli niin törkyinen, että melkein itku pääsi. Ja kaikki tavara vedettiin suoraan raiteille...

Bratislava oli taas hieman erilaisempi tuttavuus, kuin olimme odottaneet. Tai no tietysti, jos odotukset ovat sellaiset, kuin Eurotrip-elokuva on antanut ymmärtää, voi hämmästyksen ehkä ymmärtää...Keskusta oli kyllä suhteellisen pieni jos näin voi sanoa, mutta kaunis ja koristeellinen. Paikka paikoin se muistutti meitä Wienin vanhasta kaupungista. Myöhästyneestä junastakin huolimatta ehdimme tutustumaan moniin nähtävyyksiin. Paikallista ruokaakin tuli maistettua, mikä maistui jännältä. Ei se pahaa ollut, mutta sanan mukaisesti jokin jännä mauste ruuassa oli. Paikalliset metsäsienet tosin olivat kuvottavia.

Vietimme tässä lokakuun aikana myös leivätöntä lokakuuta. Tämä johtui siitä, että meitä alkoi nyppimään median ja kavereiden vouhotus lihattomasta lokakuusta. Me päätettiin, että mehän ei ilman lihaa eletä, mutta vastavetona vietetään sitten leivätöntä lokakuuta. Normaalisti kun emme leipää edes Suomessa kovinkaan paljon söisi, meille tuli yllätyksenä, kuinka vaikeaa olikin yhtäkkiä elää ilman leipää, kun sen oli kieltänyt itseltään! Murtumispiste meinasi viimeistään tulla siinä vaiheessa, kun saimme tuliaisia kotipuolesta ja pakkasemme oli täynnä ruisleipää. Henkistä kidutusta.

Jouduimme kyllä muutaman kerran rikkomaan leivätöntä lokakuutamme. Perustelemme hairahdustamme sillä, että emme olleet Budapestissa. :D Eli ainoat rikkeet tehtiin Wienin hostellin aamupalalla, missä sallimme itsellemme leivät, sillä pelkät Cornflakes-murot eivät olisi pitkälle meitä Wienissä kantaneet, sekä junamatkalla Bratislavaan. Kuten jo kävi ilmi, että junamatka venyi kahdesta tunnista neljän tunnin mittaiseksi, emme pystyneet enää odottamaan perille pääsyä. Leipä maksoi noin 2 euroa ja seuraavat salaattiateriat jo noin 15 euroa, joten tällä kertaa oli katsottava blondien jo valmiiksi tiukkaa budjettia...Mutta muuten kestimme paastomme ja voimme vakuuttaa, ettei ruisleipä ole KOSKAAN maistunut yhtä hyvältä, kuin marraskuun 1. päivänä!

Viime viikonloppuna tosiaan vietettiin leivättömän lokakuun loppua, mutta myös Halloweenia. Kävimme tutustumassa meille uuteen paikkaan: Doboz-yökerhoon. Doboz tarkoittaa muuten laatikkoa, ihan näin ohimennen mainiten... Doboz oli todella siisti ja iso paikka, minne varmasti palaamme uudelleenkin. Paikanpäältä otetut kuvat eivät kyllä tee yhtään oikeutta Dobozille, mutta jotain havainnollistusta nyt kuitenkin...

Muuten Halloweenia blondit viettivätkin erillään, sillä Sannalla oli jälleen vieras viihdytettävänä. Heidi lähti perjantaina jatkamaan Halloweenin viettoa HelloBabyyn muiden luokkalaistemme kanssa. Baari oli koristeltu todella hienosti teeman mukaisesti ja sieltä sai Jägermeister-shotteja ilmaiseksi, ja Heidi sai myös Tequila-shotin maksutta! Jostain syystä myös Long Island Tea-drinksukin lähti Heidin mukaan ilmaiseksi...Lieneekö baarimikon sydän sulanut suomalaiselle naiskauneudelle vai mitä...

Sanna suuntasi vieraansa kanssa tutustumaan Buda-linnan labyrinttiin, mitä oli mainostettu netissä teemaan sopivasti karmivana paikkana, ja että siellä saisi tavata ihan itsensä kreivi Draculan. Pääsyliput olivat normaalisti 2000 forinttia ja opiskelijalta 1500 forinttia. Mukaan sai yhden lyhdyn. Ensimmäinen huone oli valaistu ja Sanna ehtikin jo naureskelemaan, että eihän täällä ole edes pimeää, mihin me tätä lyhtyä edes tarvitaan. Joskus voisi opetella pitämään suunsa kiinni...tämän jälkeen matka taittuikin sitten pilkkopimeissä tunneleissa, missä lyhdystä ei paljon hyötyä ollut. Pistä nyt sitten kaksi ahtaan- ja pimeän paikan kammoista ihmistä sinne! Onneksi jokaisessa uudessa "huoneessa" oli kartta, mistä pystyit seuraamaan kulkuasi. Varmaan koskaan ei ole tullut maksettua yhtä turhasta, kuin juosta labyrintti noin 5 minuutissa läpi pakokauhun vallassa kartan avustamana :D Vai oliko se nyt niin turhasta maksettua, jos kuitenkin sai sydämen tykyttämään? ;) Niin ja Draculaahan me ei siis koskaan edes tavattu, höh. 

Maanantaina menimme muutamien ystävien kera syömään TGI Friday's-ravintolaan. Olemme jo pitkään haaveilleet syömisestä tässä ravintolassa, sillä meille molemmille on jäänyt ravintola mieleen Sinkkuelämää-sarjasta. Ruoka oli suhteellisen kallista ja muistutti tarjonnaltaan hieman Amarilloa. Mutta kyllähän se ruoka maistui. Ehkä oli tässäkin nyt sitten jotain liiallista tunnelatausta (vrt IKEA), sillä valitettavasti Sannan vatsa ei kaikkea kestänytkään ja muiden suunnatessa tavalliseen tapaan Morrison's 2:een, Sanna joutui valitsemaan jatkopaikakseen ah niin kotoisan kylpyhuoneen.

Tänään täällä onkin satanut ja tuullut koko päivän. Masentavan marraskuun masentava alku. No mutta, pitihän sen syksyn tännekin joskus rantautua :) Ja ostoskeskuksesta löysimme pientä "Suomi-fiilistä" piristykseksi. Kimi löytyy täältä muutenkin silloin tällöin mainoksista, taitavat olla Kimi-faneja nämä hunkarilaiset...

Torstaina meillä onkin tiedossa sitten taas jotain uutta: UV-bileet!!! Eli baari on valaistu UV-valoin ja sisäänkäynnin yhteydessä voit töhertää itseäsi eri värisin UV-maalein! Mahtavaa!

Just remember to think positive ;)