Budapestic baptism

 The Blondes have arrived to the Budapest! Now is time to turn our blog into international one.

Muahahaa, ei hätää. Täytyyhän tätä suomenkin taitoa pitää yllä. Eli tosiaan, yksinä kappaleina kumpikin blondi selvisi uuteen kotiinsa. Lento meni muuten ihan mukavasti ilman turbulenssia, mutta edessämme istuvat puuma ja inkkari saivat aikaan silmien pyöräyttelyä ja katseiden vaihtoa. Tämä puuma oli siis vanhempi suomalainen nainen, joka epätoivoisesti oli yrittänyt piilottaa todellista ikäänsä pukeutumalla teinityttöjen vaatteisiin ja liian suurella pakkelimäärällä. Inkkari taas oli nuorempi ulkomaalainen mies, näytti hieman aasialaiselta ja jolla oli ihana (tosin hieman harmaantunut) paksu, musta ja kihara tukka. Mistä ei osannut päättää näyttääkö se paremmalta auki vai kiinni. Mies avasi ja laittoi tukan takaisin ponnarille varmaan…ei, ei me kyllä laskuissa pysytty mukana. Joka tapauksessa, taaskaan ei pysytty laskuissa mukana, mutta lukemattomia kertoja piti siinä sitten vieläpä kovaan ääneen pusutella. Äänitehosteeton pusuttelu ei olisi haitannut, mutta selvästi haluttiin vähän huomiota…Olisi tehnyt mieli jossain vaiheessa tunkea naama siitä penkkien välistä ja sanoa, että vähän lisää kieltä haluttaisiin mukaan!

Sää tuotti meille suuren pettymyksen. Olimme lällättäneet kotona kuinka lähdemme lämpöiseen, sääennusteen mukaan piti olla poutaista ja +28 astetta lämmintä. Ilma oli pilvinen ja lämmintä oli +20 astetta. Meitä tuli lentokentälle vastaan 2 koulun tutoria ja sanoivat taksin tulevan 5 minuutin päästä. Puolen tunnin ja neljän soiton jälkeen oikea taksi lopulta saapui (olivat ensin tilanneet meille ja meidän suurille matkalaukuille pienen taksin…) ja pääsimme matkalle kohti asuntomme välittäjän toimistoa.

Asunnonvälittäjän kanssa hoidimme paperiasiat kuntoon ja lähdimme kohti uutta kotia. Tällä välin oli alkanut jo sataa. Saavuimme kotiin ja olimme tyytyväisiä, mitä nyt pieniä seinien murentumia ja halkeiluja ja tirkistysaukkoja, mutta muuten todella kodikas. Kyllä täällä on ihan hyvä olla. Avaimet saatuamme saimme jäädä nälkäkuoleman partaalla tutustumaan paremmin kotiimme ja ah, ihanaa, purkamaan laukkuja…Ajateltiin, että puretaan äkkiä ja lähdetään sitten etsimään ruokakauppaa.

Surprise! Pakastin oli kuin eskimojen kesäasunto. Ja ei, emme tarkoita niitä jäätelöpuikkoja. Pakastin oli umpijäässä. Päätimme siis, että pitää vähän aikaa vielä odotella, koska pitihän pakastin nyt sulattaa, eikä ruokakauppaan ollut järkeä lähteä, ennen kuin saadaan jääkaappipakastin takaisin kylmenemään. Nälkä teki epätoivoiseksi ja aloimme hakkaamaan tovin odoteltuamme jäävuoria veitsien kanssa.

Lopulta pääsimme ruokaostoksille. WestEnd niminen kauppakeskus on noin 15-20 minuutin päästä meistä ja kävelimme sinne, mistä löysimme Sparin. Oi niitä muistoja, kun Suomessakin vielä oli Spar…kuka muistaa? Kuitenkin, nälkä sai meidät järkiimme ja lähdemme vasta tänään aamukahvien ja tämän ensimmäisen Budapest-postauksen jälkeen tutustumaan muuhun WestEndin tarjontaan, kuin ruokakaupan anteihin.

”Pieni” sade oli yllättänyt ruokaostosten aikana. Yritettiin kävellä neljän ruokakassin kanssa yhden sateenvarjon alla...Lopputulos: kaksi uitettua blondia. Näin saimme Budapestisen kasteemme. Meitä lohdutti ajatus kohta aukeavasta viinipullosta. Vai aukesiko? No eihän meillä ollut täällä ”täysin varustellussa” kämpässä viinipullonavaajaa! Suomalaisella sisulla painelimme takaisin sateeseen metsästämään avaajaa.

Vihdoinkin kotiin päästyämme alettiin tekemään ruokaa (salaattia, 2€:n törkeän hyvä viini, pastaa ja kastiketta, jälkkärinä Smarties-mansikkajogurttia). 45 minuuttia kirottiin, kun pastavesi ei kiehu ja jauheliha ei paistunut. Hellurei ja hellät tunteet, sitä levyähän olisi saanut vielä kuumemmalle!!! Kun meillä on tollainen keraaminen liesi, mikä laittaa lämmön automaattisesti levyyn vitoselle ja TOTTAKAI me ajateltiin, että se heitti sen kuumimmalle mahdolliselle lämmölle. No ei, hups hups, sehän meni ysiin asti, kun suutuspäissämme alettiin räpeltää lieden kanssa…Johan alkoi tapahtua!

Ruoan jälkeen, vatsat täynnä ja kahta tyytyväistä blondia myöhemmin. Hemmottelimme kivistäviä jalkojamme ottamalla kylpyammeessamme viilentävän jalkakylvyn. Kello oli noin kahdeksan ja olimme ihan loppu. Pakotimme itsemme katsomaan muutaman jakson Frendejä, ettei

ihan maine mene. Yhdeksältä kömmimme sänkyihimme.

Tällainen oli meidän ensimmäinen päivä täällä, millainen maanantai teillä oli?