Pala Taivasta

Toinen aamu käynnistyi hieman kirkkaammin kuin edellinen päivä. Aurinko paistoi ja oli hieman lämpimämpikin. Lähdettiin aamukahville läheiseen Monopoli kahvilaravintolaan, hyödyntämään ilmaista Wifiä. Kahvilassa kului ainakin kaksi tuntia, joista ensimmäinen tunti kului siihen, että ihmeteltiin miksei Wifiä saada toimimaan. Alettiin jo epäilemään, ettei osata kirjoittaa Heinekeniä oikein! Kappas kappas, caps lock oli päällä…

Tämän jälkeen, kun kaikki nettiasiat oli hoidettu, lähdettiin WestEndiin shoppailemaan. Shoppailu lähti nihkeästi käyntiin suomalaisen pihiyden astuttua kuvioihin. Kuitenkin hitaasti, mutta varmasti aloimme löytää ostettavaa. Ensimmäinen nolo kommellus sattui sitten kun, astuimme Zaraan sisälle. Laukussamme ollut läppäri sai turvaportit piipittämään ja laukkumme tultiin tutkimaan. Kun sitten kiertelyn jälkeen olimme lähdössä, kävelimme jännittyneinä, pelko takapuolessa uudesta piippauksesta porttien ja hymyä pidättelevän vartija ohi. Hölmistyneinä siitä, etteivät portit enää piipanneetkaan, huomasimme vartijan nauravan meille. Kiva. Noh, onneksi muualla portit eivät enää piipanneet. WestEndistä mukaan tarttui parit tennarit, laukut ja vaatteita.

Kotimatkalla pysähdyimme eräälle jäätelökojulle, jonka antimia olimme useaan otteeseen ohi kulkiessamme kuolanneet. Maistoimme Kinder-pallot ja siinä se tuli. Ensimmäinen pala taivasta. Ja hintaa oli noin 0,70 €. Kotona söimme nopeasti, mutta tunsimme silti olevamme vielä shoppailun uuvuttamia ja päätimme kumota loput eilisestä jääneestä viinistä parvekkeellamme, minne levitimme pyyhkeet istuma-alustoiksi.

Elpymisen jälkeen suuntasimme kuuluisaan New York Cafeeseen. Aikomuksena oli myös ostaa julkisen liikenteen kuukausilippu läheiseltä metroasemalta, mutta kappas, lipunmyynti oli suljettu. Turvonnein jaloin jouduimme siis talsimaan New York Cafeeseen, mikä osoittautui niin upeaksi, kuin oli mainostettukin. Tilasimme Cold Chocolate Drink with Smarties –juomat ja näin pääsimme taas taivaan makuun. Nautiskelun ja kuvien räpsimisen jälkeen päätimme suunnata kohti Tonavan rantaa.

Matkan varrelle tuli muutama mutka, kun piti vielä pysähtyä muutamassa muussa vaate- ja kenkäliikkeessä. Mukaan tarttui jälleen lisää vaatteita ja kenkiä. Löysimme myös metroaseman, missä lipunmyynti oli vielä auki ja saimme kuukausilippumme, hintaa sillä oli vähän yli 10€! Suomessa pitäisi ottaa mallia tästä…

Lopulta saavuimme Tonavan rannalle ja näky oli uskomaton. Täällä me tosiaan tullaan asumaan seuraavat 5 kuukautta. Kun katselimme yövalaistua Budapestia, rakastuimme lopullisesti kaupunkiin. Pakollisten turistikuvien jälkeen löysimme Vaci utca-kävelykadun, mikä on suosituin turistien shoppailu/kävelykatu. Se tosiaan oli tupaten täynnä ihmisiä ja kaupat olivat myöhään auki, toisin kuin monista oppaista olemme lukeneet.

Yhdeksän aikoihin illalla yritimme löytää metroa, jotta ehtisimme vielä käymään lähi Sparissamme, mikä sulkeutuu klo 22. Jossain vaiheessahan sen eksymisen piti tapahtua ja hukkasimme itsemme kartalta. Pienen sähläyksen jälkeen, olimme oikeassa metrossa ja löysimme kotiseudulle. Spar oli valitettavasti ehtinyt sulkeutua tähän mennessä joten jäimme Vogue pubiin sammuttamaan janomme ja lepuuttamaan jalkojamme. Drinksut olivat yllättävän kalliita, muttei niissä oltu alkoholiakaan säästelty.

Tämän jälkeen kaksi väsynyttä blondia painoivat päät tyynyyn ja jatkoimme unelmointia halvoista kenkäkaupoista, joita tulisimme valloittamaan seuraavien päivien aikana.