perjantai 13. syyskuuta 2013

Perjantai 13.

Viimeisen viikon perusteella ei voi kuin odottaa kauhulla tätä päivää...ihan kuin jokainen päivä olisi meille jo ollut perjantai 13. Voiko tämä vielä pahemmaksi mennä? :D 



Huomioita muutaman päivän ajalta. Ulkomaalaiset on todella typeriä. Ne kyselee todella tyhmiä asioita ja meillä onkin kohta Levikset revenny näiden kanssa täällä. 

Ensinnäkin ensimmäinen ihmettelyn kohde on ollut Blondien hiustenväri. Sannalle kun on värjätty kultakuparin sävyisiä raitoja vaalean joukkoon, on tämä herättänyt suurta hämmästystä muissa luokkatovereissa. Meiltä on kysytty, miksi me värjäämme hiuksiamme. Täh? Miksi ei... Joo, siis me ei saataisi värjätä hiuksiamme, kun ollaan blondeja. Eilen vieläpä kysyttiin, että mikä tämä teidän blondien juttu oikein on?? Että miksi kaikkien skandinaavien pitää olla blondeja. No me mitään jumalia olla, että osattaisiin vastata, miksi Pohjois-Euroopassa on enemmän blondeja ja miksi Etelä-Euroopassa on brunetteja, miksi Afrikassa on mustia ja miksi Aasiassa ihmisiä, joilla on vinot silmät!! Siis mitä ihmettä...Ainiin, ja vieläpä kysyttiin, että ovatko miehetkin sitten blondeja. :D Ei voi olla totta...mutta joo, eivät tahtoneet millään uskoa, että on olemassa blondeja miehiä...Huoh. 
Ja sitten meitä ei meinattu uskoa, kun sanottiin, että Suomessa on kyllä brunetteja ja punapäitäkin... "Ei, Skandinaviassa on vain blondeja!!!" Okei, tehän sen tiedätte paremmin kuin me. Shut the fuck up...

Toiseksi, meillä ei saisi olla kylmä täällä. Joka helv...n kerta kun meillä on pitkähihainen paita, housut, tai takki päällä, meiltä kysellään onko teillä kylmä. Ja sitten ihmetellään, että eihän teillä pitäisi kylmä olla, tehän olette Suomesta!! Joo, kyllä, me asutaan ympäri vuoden igluissa ja meillä on kesäisinkin -50 astetta pakkasta, meidän pitäisi vain hikoilla täällä. 

Heidi on jostain saanut flunssan, ja ääni on kuin 50-vuotiaalla pubiruusulla, joka on polttanut elämänsä aikana 10 askia tupakkaa päivässä ja ottanut viskiä aamupalaksi.  Sitäkin on nyt kovaan ääneen ihmetelty, että eihän suomalainen voi näin lämpimässä vilustua. Hitto, täällä on vain 16 astetta aamuisin, alastiko täällä pitäisi kulkea! Tekisi tässä vaiheessa mieli tehdä Samanthat, Sinkkuelämää 2 elokuvasta. Tekisi mieli alkaa repimään vaatteita päältään ja kiljumaan että "KYLMÄ?!?! MINULLAKO KYLMÄ?!?! NO EI KUN MINÄHÄN TULEN SUOMESTA, EI MINULLA VOI KYLMÄ OLLA PERKELE!!!" Samaan hengenvetoon voisi vielä todeta, että kyllä, me ollaan Suomesta ja kyllä, meillä on vaaleat hiukset, nyt loppu se kyyläys!!! 


 
Muutenkaan jotkut ulkomaalaiset eivät ymmärrä meille suomalaisille niin joka päiväistä sarkasmia. Jos joku Google kääntäjällä saisi muunnettua blogimme omalle kielelleen, eivät vitsit uppoaisi, vaan meitä pidettäisiin entistä töykeämpinä nirppanokkina. (Mitä tietysti ei voi kieltääkään...) Meitä on jo moneen otteeseen sanottu ilkeiksi, kun eivät ole ymmärtäneet sarkasmiamme. Sitten heille on pitänyt selittää, että anteeksi anteeksi, se oli pelkkä vitsi, emmekä voi suomalaiselle mustalle huumorillimme mitään. Onneksi joukossa on myös sellaisia sarkasmia ymmärtäviä ihmisiä, eikä kaikilla ole "tottakaissaan" keppiä poikittain. 

Meillä on nyt ollut 2 luentoa unkarin kielen alkeista. Meille se on ollut paljon helpompaa ymmärtää kuin muille, sillä meillä kielioppisäännöt ja äänteet ovat samankaltaisia kuin unkarissakin. Esimerkiksi viimeisimmällä tunnilla muut eivät ymmärtäneet, mikä akkusatiivi on ja miksi päätteitä lisätään sanojen loppuun, kun unkarissakaan ei käytetä prepositioita. 

Olemme myös huomanneet opettajien olevan Suomi-faneja...Olemme jokaisella tunnilla silmätikkuja ja aina opettajat alkavat viittamaan Suomea asioihin. "Niin kuin Suomessa, vai mitä tytöt?" "Suomen ja Unkarin sukulaissuhteet ja blaablaablaa" Kaikki katselevat meitä aina tympääntyneinä tai vahingoniloisesti...Kiva. 

Kirjasto se vasta "tottakaista" onkin! Se on ensinnäkin ainut paikka, jossa voi tulostaa tai skannata papereita. Ja sekin tietysti maksaa...MUTTA. Ennen kuin edes pääset koko kirjastoon, pitää sinun luovuttaa opiskelijakorttisi, eli se A4-kokoinen paperinpala, jonka jälkeen saat "narikassa" istuvalta tädiltä avaimen lokerikkoon, mihin sinun tulee jättää KAIKKI paitsi lompakko. Eli takit, laukut, puhelin etc. Tietenkään tunnuksemme eivät sitten edes toimineet kirjaston koneilla, kun meidän olisi pitänyt tulostaa papereita...Kaikki ohjeetkin ovat unkariksi!!! Kiitos siitä. Siinä sitten savu korvista nousten, lopen kyllästyneinä koko touhuun, painelimme takaisin narikkaan hakemaan tavaroitamme ja marssimme kotiin. 



Torstaina meille oli järjestetty Welcome Party. Siellä oli klo 21-23 "juo ja syö niin paljon kuin jaksat"-tarjoilu. Voitte uskoa, että viinihän virtasi! Syötäväksi oli tarjottu monia erilaisia leipiä ja leivoksia, hyvää oli. Muutenkin tunnelma oli katossa, meille oli erikseen varattu juhlille oma tila ja oma DJ, joten paikalla oli vain meitä vaihtareita joihin sai tutustua rauhassa hyvän musiikin soidessa taustalla. 


Tänään päätimme kuitenkin uhmata perjantai 13:sta päivää ja lähdimme puuskuttaen turisti- ja shoppailukierrokselle. Tuli vasta kuvia katsoessamme mieleemme tämänkin tilanteen kieroutuneisuus, että menimme juuri perjantai 13. päivä kuvaamaan Tonavan rannan varrella olevia kenkiä, mitkä ovat muistomerkkinä niille juutalaisille, joita natsit ovat oikeastikin tuolla kyseisellä paikalla ampuneet Tonavaan...ehheh... Ehkei meillä olekaan niin huono päivä, ainakaan onnen puolesta, kuin niillä juutalaispoloilla noina aikoina... 


Juutalaisista tulikin vielä mieleen, että olemme eräällä kurssilla, "Intercultural management", jossa käydään paljon Unkarin ja sen lähialueiden historiaa. On mielenkiintoista kuulla tapahtumista paikallisesta näkökulmasta ja varsinkin, kun opettajamme on itse kokenut myös joitakin näitä ankeita aikoja. Saimme myös kuulla, että koulumme itseasiassa vanha neuvostoarmeijan tukikohta! 


Jos jotain muuta positiivista mainittavaa tältä viikolta vielä on, niin saimme apteekista aivan mahtavaa palvelua. Ei ollut töykeitä katseita, ei vastattu unkariksi, vaan todella avuliasta toimintaa. Muualla asiakaspalvelu onkin ollut surkeaa. Olemme ystävällisesti tervehtineet englanniksi myyjiä ja meitä on mulkaistu vihaisesti takaisin ja puhuttu unkaria takaisin. Just...kerran meni hermot ja Sanna vastasi tylysti rahat takaisin saadessaan "Kiitos". 

Kantakahvilassammekaan meitä ei enää kohdella tyhminä turisteina, vaan tervehditään aina reippaasti ja odottavat kärsivällisesti, kun mietimme kaikkien herkkujen vaihtoehdoista sitä parasta monia minuutteja. 

Blondit Budapestista kuittaavat, 
xoxo 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kehu, hauku, toivo, tunnusta rakkautesi...