Oon mä juonu viinii Wienissä...

Meidän suhde Budapestiin tuli nyt siihen pisteeseen, että oli aika ottaa hieman välimatkaa toisiimme. Ei edes jaksa käsittää, mistä tätä huonoa onnea meille siunaantuu, mutta nyt kun viikkojen sairastelujen jälkeen olimme parantuneita ja kaikki näytti jo vihreää valoa - vesivahinko. Skippasimme koulupäivän kauniin aurinkoisen sään kunniaksi ja lähdimme viettämään kivaa päivää kaupungille. Illemmalla pesimme pyykkiä ja pesukoneen hiljennyttyä menimme ylös. Koko kylpyhuoneen lattia oli veden vallassa, eikä täällä osata tehdä kunnon upotuksia lattiaan vesikaivoa varten, jolloin vettä oli tullut myös kynnyksen yli parkettilattialle, mikä on nyt halkeillut ja taipunut karrelle... 

Nyt sitten tapellaan vuokranvälitysfirman kanssa, pitääkö meidän maksaa jotain vai ei. Heidän mielestään meidän tulisi maksaa puolet lattian korjauksesta, mutta me ei olla tätä niin vaan nielty. Lähetimme heille vuokrasopimuksemme lainauksen vuokralaisen vastuista, mistä käy selvästi ilmi, ettei meidän tule maksaa, sillä vahinko ei ollut tahallinen, huolimattomasta käytöstä johtunut vahinko. Nyt on kohta viikko kulunut, eikä vastausta tälle asialle ole vielä saatu. Hyvin ammattimaista touhua...

Päätimme siis unohtaa murheet hetkeksi ja varasimme junaliput ja hostellin Wieniin. Sunnuntaina kaksi nuutunutta blondia kotiutui rankan Wienin reissun jälkeen. Nyt on yksi elämäntehtävistä taas saavutettu: viiniä Wienissä - Check! Tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset - vaihtelu todellakin virkisti, mutta Wien oli hieman erilainen, kuin olimme odottaneet.

 Lähdimme torstaina illalla koulun jälkeen kohti Wieniä. Junamatka vei 3 tuntia ja olimme perillä hieman ennen yhdeksää. Hostellimme (Vienna City Hostel) sijaitsi noin 20min matkan päässä juna-asemalta. Hostellilta oli annettu ohjeet, mitä metroja käyttäen pitäisi päästä hostellin läheisyyteen. No olisihan se ollut, ellei me oltaisi taas tietysti ensimmäisellä yrityksellä lähdetty väärään suuntaan. Hostellilla oltiin loppujen lopuksi noin kymmenen maissa. Saatiin siinä sitten kuulla huonekaveriltamme, ettei Wienissä mistään saa kunnon ruokaa klo 21 jälkeen, ainakaan arki-iltaisin. Just. No mepäs sitten mentiin iltapalalle hienostuneesti Mäkkäriin. Hirmuinen rankkasade iski tällä välin ja jos muistatte budapestisen kasteemme, karma antoi meille nyt myös wieniläisen kasteen. Kiitos!

Perjantaina lähdimme tutustumaan shoppailumahdollisuuksiin ja pelleilemään Madame Tussaudin vahakabinettiin. Ei, me ei eksytty. Meillä ei vain ollut karttaa ja kierrettiin taas muutama ylimääräinen kilometri...Mutta milloin hyötyliikunta olisi turhaa? ;)

Selvittyämme takaisin hostellille, aloimme laittautua valmiiksi illan menoja varten. Olihan kuitenkin nyt luvassa se ensimmäinen lasi viiniä Wienissä tiedossa! Kysyimme respassa töissä olevalta tytöltä, voisiko hän suositella meille jotain hyvää ja halpaa ravintolaa, sekä yökerhoa. Hän ympyröi meille metrokartasta pysäkit, joiden läheisyydestä löytäisimme erään Centimetre-ravintolan, mikä on kuulemma juuri toiveitamme vastaava. Myös joltain metropysäkiltä piti löytyä yksi isompi yökerho, mutta sitten Schwedenplatz-nimisellä alueella on ns. "Bermudan kolmio", mistä löytyy kolmen kadun väliseltä alueelta n. 60-70 erilaista baaria, mistä mieleisensä voi etsiä. 

Emme löytäneet tätä suositeltua ravintolaa ja menimme syömään erääseen toiseen, suhteellisen vanhoilliseen, mutta koristeelliseen ravintolaan. Söimme sitten Wieninleikkeet punaviinin kera ja jälkiruuaksi otimme vielä Sacher-kakkupalat. Ja hinta? Alle 20 euroa. Ja ruoka oli todella hyvää! Yleisesti ottaen muuten Wienissä on kallista, satuimme nyt vaan sattumalta löytämään halvemman ravintolan ja nähtyämme muitakin illastajia paikalla, uskalsimme itsekin mennä kokeilemaan. 

Suuntasimme ruokailun jälkeen Bermudan kolmiolle. Kävimme varmaan kolmessa kapakassa vain kääntymässä, sillä baarit olivat TODELLA pieniä ja kaikki olivat täysiä. Yhteen baariin jaettiin kadulla ilmaisia shottilappuja, mikä piti tietysti käydä hyödyntämässä. Viidenteen baariin jäimme sitten istumaan yksien drinksujen ajaksi. Se oli suhteellisen hieno, iso kattokruunu kimmelteli baaritiskin yllä, mutta tämäkin aivan liian pieni! Diskomusiikki pauhasi korvia huumaavasti meidän kämpän kokoisessa baarissa. Tanssilattiaakaan ei ollut. Ja Wienissä saa vielä polttaa baarissa sisällä, tupakkahuoneista ei ollut tietoakaan! Tupakankäryiset blondit poistuivat unten maille. 

Lauantaina aamupalalla ollessamme huomasimme lasioven takana mustan kissan tuijottavan meitä. Nimesimme kissan samantien Karmaksi, joka tuli tarkastamaan blondien tilanteen. Ilmeisesti karma näki kaksi stressin ja huolien murtamaa blondia, ja totesi olleensa liian rankka meitä kohtaan, sillä lauantaista tuli aivan upea päivä. Aurinko paistoi ja löysimme kohteisiimme suhteellisen vaivattomasti. Kävimme ensimmäiseksi katselemassa Wieniä "Tonavantornista", minkä yleisötasanne oli 160m korkeudessa. Sieltä sai myös hurjapäisimmät hypätä benjihypyn. Kävimme juomassa kahvit ravintolassa, mikä oli 170m korkeudella ja tasanne pyöri. Tuli maistettua myös omenastruudelia, mikä ei kyllä ollut maineensa veroista...

Lauantaina myös saimme nähdä sen ei-odotetun puolen Wienistä. Tonavan rannan toisella puolella, missä myös tämä näkötorni sijaitsi, maisemat menivät todella moderneiksi. Liian moderneiksi. Me olimme luulleet Wienin olevan vain vanha, koristeellisen kaunis, romanttinen kaupunki. Nämä uudet, modernit pytingit eivät yhtään sopineet mielikuvaamme. Sitten löysimme puiston, missä oli kuvottavan ronskeja patsaita! Siis patsaat olivat alastomia ja niitä oli kuvattu kaiken maailman asennoissa ja orgioissa. Siinä vaiheessa meni vähän kaupungista maku. Saisiko Suomessa edes olla tuollaisia patsaita julkisella paikalla esillä? 

Kipitimme nopeasti sillan toiselle, "wieniläisemmälle" puolelle ja lähdimme tutustumaan muihin nähtävyyksiin. Pienen kiertelyn jälkeen suuntasimme taas valmistautumaan illan menoihin. Tällä kertaa jopa löysimme meille suositellun Centimetre-ravintolan ja voi että! Annokset olivat sen kokoisia, että yhdestä olisi syönyt kolme! Ihan järkyttävää :D Ja hintaa annoksilla oli noin 8€. Joimme ruuan kanssa persikka spritzerit, mikä maistui todella hyvältä! Yksi lasi maksoi 2,80€. Jälkiruuaksi otimme vielä Kaiserschmarrn-annoksen. Mikä sekin oli aivan valtava ja jouduimme ottamaan yli puolet mukaamme. Se maistui vähän kuin pannukakulta, eli hyvää oli :)

Suuntasimme 5-vuotis synttäreitään juhlivaan Lutz-nimiseen klubiin. Yökerho olikin vaikuttavan näköinen sisältä, todella fiini. Kuvia emme kehdanneet ottaa, mutta voimme vain todeta, että on käymisen arvoinen paikka, jos Wienin yöelämään tahtoo tutustua. Kallishan se toki oli, mutta ehkä myös hintansa arvoinen. Naisille tarjottiin synttäreiden kunniaksi illan aikana ilmaista shampanjaa :) 

Sunnuntaina kävimme vielä kiertämässä muutamat viimeiselle päivälle jätetyt nähtävyydet, mutta siinäpä se melkein sitten olikin. Olimme kuin kaksi zombia maleksimassa kaduillla, joten päätimme ottaa aikaisemman junan takaisin kotiin. 

Juna oli todella täynnä, emme aluksi saaneet edes vierekkäisiä paikkoja. Sanna löysi paikan neljän istuttavasta, pöydällisestä, välistä. Saman pöydän ääressä istui yksi poika ja eräs hapannaamainen tyttö, jonka silmät laajenivat lautasen kokoisiksi nähtyään Sannan Mäkkärin take away-pussin. 

Poika jäi seuraavalla asemalla pois ja

Heidi pääsi liittymään pöytään. Heidilläkin oli eväät haettuna: sushia ja tofukasvis-annos. Siinä kun sitten aloimme syömään, tämä hapannaama vain tuijotti meitä inhoten ja painoi välillä päätään takkinsa sisään, pitäen kättään nenänsä edessä. Kuinka röyhkeää! Olisi nyt sitten edes voinut sanoa, että syöminen häiritsee häntä. Tulimme siihen lopputulokseen, että vastapäinen possu oli dieetillä ja nälkäkuoleman partaalla, kiroten meitä alimpaan helvettiin. Loppujen lopuksi tilanne vain huvitti meitä ja aloimme tarkoituksella syömään hitaampaa, että röyhkimyksen kärsimys kestäisi pidempään. 

Olisimme mielellämme lisänneet enemmänkin kuvia esimerkiksi kehumistamme ruoka-annoksista, mutta kylläpä karma taas sivalsi. Heidin puhelin varastettiin eilen ollessamme pippaloimassa...

Mitäköhän tässä vielä voi sattua?! 3 viikkoa sairastelua, vesivahinko, varkaus...

P.S. Jälleen tuntuisi flunssaa puskevan...

Pikku hiljaa käpynsä polttavat blondit kuittaavat tältä erää. 

Think positive!