Postin metsästystä, pahoitteluvirsi, Balaton ja lääkärissä käyntiä

Hej på dig alla. Tässä taas vähän viime postauksen jälkeisiä sähellyksiä. Ensinnäkin me ollaan etsitty postia yli n. 45min, mikä olisi loppujen lopuksi ollut ihan vieressä. Postia etsiessä löysimme kyseisen kadun, onkohan tämä jotain kettuilua...

Karman katu

Tällainen oli siis postin etsintäreittimme: Lähtöpisteemme oli Westend (A). Lähdimme marssimaan mielestämme oikeaan osoitteeseen ja huomasimme tässä "oikeassa osoitteessa" (B), ettei postia näkynyt. Nyt vasta tarkastimme postin paketin saapumisilmoituksesta oikean osoitteen. Ja ei kun takaisin. Kuljimme samaa reittiä takaisinpäin ja menimme tien yli, jatkaen samaa katua jonkin matkaa eteenpäin, kunnes tajusimme menneemme TAAS ohi oikean osoitteen (C). Käännyimme jälleen jo "hieman" kiukustuneina takaisinpäin, vaihtaen tällä kertaa myös kadun puolta. EEEHHHEHEE. Yllätyyyys. Siinähän se posti olisi sitten olisi ollutkin (D). Jos olisimme pysyneet samalla puolella katua ensimmäisellä etsintäyrityksellä, olisimme nähneet postin heti. 

Noh, paketin saatuamme, tajusimme ettei tässä postissa voi lähettää kirjeitä. Onneksi tiesimme jo tällä kertaa, missä kirjeiden lähetyspaikka sijaitsee... (E) Meidän kämpän edelliselle asukkaalle oli tullut kirje, jota kuuliaisina lähdimme palauttamaan postiin. Postin palvelulappupömpeli on vain unkariksi ja kysyimme paikallisilta, minkä lapun otamme. Meille painettiin lappu ja menimme jonoon. Tiskille päästyämme meille kuitenkin sanottiin, että olimme väärässä kerroksessa tällä asialla. (Prkl...)

Siirryimme oikeaan kerrokseen ja taas sama asia. Palvelupömpeli vain unkariksi. Menimme tiskille, missä huomasimme paikallisten lähettävän kirjeitä. Lähetimme oman kirjeemme ja ojensimme väärään osoitteeseen tulleen kirjeen. No eihän sitä siihen voinut jättää, piti ottaa palvelulappulippunen ja jonottaa jonnekin muulle tiskille. Me tosin ei otettu lappua vaan marssittiin jo todella kyllästyneinä koko kirjeeseen erään miehen luo. Tämä alkoi heti sönköttämään "automat, automat". Me lätkästiin kirje tiskiin ja alettiin jo vähän tiukalla äänensävyllä puhumaan päälle että homma on nyt näin, että tämä kirje ei kuulu meille. Hetken mies joutui prosessoimaan asiaa, piirsi nuolen kirjekuoreen ja pyysi tiputtamaan kuoren postilaatikkoon. ARGH! 

MYYNNISSÄ!! Pitäisikö Blondien hommata menopeli..?

Sitten blondit lähtivät taas Budapestin ulkopuolelle seikkailemaan. Koulun tutorit olivat järjestäneet meidän vaihtoryhmälle viikonlopun mittaisen reissun Unkarin ainoalle järvelle, Balatonille. Mutta meille jo tuttuun tapaan kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä. 

Sitkeä flunssa on piinannut blondeja jo viikosta toiseen ja oli lopulta alkanut hellittää juuri ennen Balatonille lähtöä. Tunnelma oli katossa ja kolmen tunnin junamatka hujahti hetkessä. Meille oli kerrottu, että yövymme neljän hengen bungaloweissa ja olimmekin muodostaneet jo oman mökkitiimimme kahden ruotsalaisen tytön kanssa. Swinnish girls, heh heh, you know, swedish ja finnish yhdistettynä, heh heh ;) 

Me tietysti odotettiin jotain Thaimaan lomakuvista tuttuja luksus-bungaloweja. Ahhahha. Voi meitä. Ensin kauhistelimme 80-luvun sisustusta ja koin syömiä peittoja ja patjoja, kunnes tajusimme sen parhaimman jutun: meillä ei ollut lämmittimiä missään!! Ulkona oli ehkä +10 astetta lämmintä, mökissä saman verran tai jopa vähemmän kostean sisäilman vuoksi! Voitte uskoa tunnelman laskeneen kuin lehmän häntä. Tutorit olivat olleet siinä uskossa, että tottakai mökeistä löytyy lämmittimet. Nyt niitä ei kuitenkaan ollut, eikä niitä saanut mistään vuokrattuakaan. Että näillä mennään. 
Pitihän siinä sitten lämmikkeeksi alkaa ottamaan hieman viiniä sun muuta. Selviytymissyistä, tiedättehän! Tutorit olivat myös järjestäneet meille pientä kisailua ja pelailua, ennen illallista läheisessä ravintolassa. Pelailujen aikana itse kukin humaltui, eikä kylmä tuntunut enää niin purevalta. Nälkä kuitenkin yllätti. 

Onneksi illallisen aika tuli pian. Meillä oli ravintolassa ennen ruokaa viinimaistajaiset. Maistoimme viittä eri viiniä: yhtä puolikuivaa valkoviiniä, kahta kuivaa valkoviiniä, yhtä rose-viiniä ja yhtä punaviiniä. Kaikki olivat yllättävän hyviä! Ja kaikki olivat paikallisia, Balatonilla tuotettuja viinejä. Ruoaksi meille tarjoiltiin grillattua possua ja kanaa lohkoperunoidenja basmatiriisi kera. Ruokailun jälkeen siirryttiin vielä yökerhoon. 

Seuraavana aamuna jokainen heräsi umpijäisenä. Ja jokainen tuntui olevan tavalla tai toisella kipeä. Blondien jo paranemassa päin oleva flunssa paheni entisestään. Oli tehtävä kurja, mutta kerrankin oikea ja VIISAS päätös. Me lähtisimme koko Swinnish-porukka kotiin jo lauantaina. Ennen tätä kuitenkin osallistuimme vielä sightseeing-retkellemme, mikä tehtiin veneellä läheiseen kaupunkiin. Kävimme siellä tutustumassa jostakin syystä (ei muisti toimi) unkarilaisille tärkeään kirkkoon ja söimme päivällisen Echo-ravintolassa. Tällä kertaa meille tarjoiltiin ankkaa perunamuusin ja punajuuriraasteen kera. NAM. 

Maisemat olivat kerrassaan upeat. Balaton oli todella kaunis paikka ja harmittaa, että emme ehtineet tekemään retkeä aiemmin, kun säät olivat vielä paremmat. Onneksi aurinko paistoi sentään juuri tuon sightseeing-retken aikana. Retken jälkeen kaikki neljä blondia hyppäsi junaan kohti Budapestia. 

Kuulimme jälkeenpäin, etteivät muut Balatonille jääneet olleet sateen vuoksi tehneet sunnuntaina enää mitään. He olivat lähteneet huonon sään takia jopa aiempaa suunnitellulla junalla kotiin. Emme siis jääneet mistään paitsi. 

Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsimme, että meille on tehty ohareita täällä, saimme eräästä oharista hyvityksen Balatonilla. Odottelimme kyseistä poikaa noin tunnin, kun meidän oli tarkoitus mennä yhdessä erääseen Murder-exhibitioniin. Hän ei kuitenkaan soitoista eikä viesteistä huolimatta koskaan ilmestynyt paikalle. Myöhemmin hän kertoi "unohtaneensa" ajan kulun, eikä siksi ehtinyt ajoissa paikalle. Emme viitsineet enää odottaa häntä yhtään enempää, joten menimme näytökseen kahdestaan. Poika raukka ei vain tiennyt, ettei koskaan pitäisi suututtaa suomalaista naista. Laitoimme hänet hyvittämään tekonsa meille. Kuulimme, että hän osaa soittaa kitaraa ja käskimmekin hänen sitten tekemään meille anteeksipyyntö-laulun. Emme olisi tätä uskoneet, mutta hän ihan oikeasti sitten tekikin sen! Ja oli nähnyt vielä suhteellisen paljon vaivaa sen eteen! :D Koko kappale on noin 3 minuuttia pitkä, mutta annamme omahyväisinä teille tästä vain pienen näytteen. Olemme siis saaneet luvan tämän videon julkaisuun, mutta meitä pyydettiin painottamaan, ettei kappaleen esittäjä ole laulaja :D

Maanantaina menimme lopen kyllästyneinä jatkuvaan sairasteluun lääkärin vastaanotolle. Luojan kiitos, eräs tutoreistamme ilmestyi yllättäen paikalle tarkistamaan, miten meillä sujuu! Emmehän me mitään oltaisi siellä tehty ilman tätä kyseistä tutoria, herranen aika mitä touhua. Ensinnäkään siellä ei ollut mitään vastaanottoa tai ilmoittautumista. Sen kun menit lääkärin oven taakse istumaan, jolle sinun kuuluu mennä. Niin, ja mistä me tiedettiin, kenen oven taakse mennä? No, tämä aiemmin mainittu tutori oli soittanut aamulla vastaanotolle ja selvittänyt, kuka lääkäreistä puhuu englantia. Istuimme siis tämän englantia taitavan oven taakse odottamaan vuoroamme. 

Kun vihdoin olisimme olleet vuorossa seuraavina, lääkärin oletettu sihteeri / muu apulainen tuli ovelle ja alkoi puhua meille unkaria. Me vastattiin englanniksi, ettemme ymmärrä unkaria. Tämä jatkaa unkariksi sanailua ja me katsellaan toisiamme silmät pyöreinä. Heidi ymmärsi sanahelinän joukosta sanan "utca" (katu) ja kertoi naiselle osoitteemme. Nainen alkoi viittoa toisen lääkärin ovea. Jaahas...mitäköhän nyt, meidän piti päästä tälle ainoalle englantia puhuvalle lääkärille...

Istuimme tämän naisen osoittaman lääkärin oven taakse ihmeissämme. Sitten tämä meidän tutorimme ilmestyi paikalle ja aloimme selvittää tilannetta. Kävi ilmi, että jokaisella lääkärillä on omat potilaansa heidän asuinalueensa perusteella. Ja meidän osoitteemme kuului nyt tämän jonkun englantia taitamattoman lääkärin rekisteriin. Onneksi meillä nyt oli tämä tutori paikalla ja hän odotti kanssamme lääkärin puheille pääsyä, toimien tulkkinamme. Lopulta saimme tutorimme mukaan todella vahvan, kolmen päivän antibioottikuurin, yskänlääkettä ja limaa irrottavaa nestettä. 

Jos ei näillä myrkyillä pöpöt lähde, niin sitten me heitetään hanskat tiskiin ja tullaan takaisin Suomeen prkl. Toivotaan nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että päästäisiin lopultakin elävien kirjoihin takaisin :) 

Toiveikkaat blondit kuittaavat, 

xoxo