I wanna go home...

Viime torstaina osallistuimme siis UV-partyihin, missä sait sotkea itsesi mielivaltaisesti UV-valossa hohtavalla maalilla. Paikkana toimi Alcatraz-klubi, mikä oli myös meille uusi tuttavuus. Ihmisiä oli paljon ja tunnelma katossa. Jos jonkin näköstä maalausta tuli vastaan, mutta mikään ei ampunut yhtä yli niin kuin blondien "maalaukset". Me vähän innostuttiin liikaa tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta ja loppujen lopuksi näytettiin maalitynnyriin tippuneilta inkkareilta :D 

Yöllä menimme hakemaan iltapalaa mäkkäristä. Leivättömän lokakuun päättymisen kunniaksi päätimme mässäillä oikein kunnolla. Halusimme McFeast-ateriat ja Teamboxin nugetteja valkosipulidipillä. Mutta mitä ihmettä! Täältä ei saa McFeast-ateriaa, tarjosivat meille McFish-ateriaa...Päädyimme kana-aterioihin ja sitten päästiin tilaamaan Teamboxia. "Mikä on Teambox?!" Ei voi olla totta...no sitten piti selittää että 20 kappaletta nugetteja kiitos ja valkosipulidippiä. "Ei meillä ole valkosipulidippiä". MITÄ HELVETTIÄ!!! No onneksi meiltä löytyi kotoa valkosipulitahnaa, mikä korvasi suuren pettymyksen...

Perjantaina blondit kärsivät eri asteisista krapuloista. Haimme hieman evästä ja aloimme puurtamaan koulutehtävien parissa. Kyllä, koulutehtävien... :D Evääksi siis haettiin pitsaa, mihin olisi haluttu myös valkosipulia (mikä valkosipuli-mania meitä vaivaa?!), mutta ne ei edes tienny siellä pitsapaikassa, mikä on valkosipuli englanniksi. Siinä sitten selitettiin, että se on sellainen valkoinen minisipuli... :D Lopultakin he tajusivat mitä haettiin, mutta heilläkään ei ollut valkosipulia. Paska.  

Tehtävien valmistuttua lähdimme vähän kiertelemään kauppoja. Nälkä yllätti jossain vaiheessa ja päädyimme syömään Wasabi-nimiseen ravintolaan. Ruoka maksoi 6500 forinttia "all you can eat"-tyyliin ja juomat piti maksaa erikseen. Pöydät oli sijoitettu liukuhihnan viereen, mistä sitten sait valita mieleisiä ruokia maisteltavaksi. Kuka käy krapulassa ahtamassa itsensä täyteen sushia?? No blondit näköjään. Hyvää oli, mutta hirveän vatsakivun saattelemina vyöryimme ruuan jälkeen loppuillaksi kotiin katsomaan Pahat pojat-leffaa. Oi paidattomat pahat pojat ;) Peter Franzen <3 

Heidin porukat tulivat vierailulle Budapestiin lauantaista maanantaihin. Heidi "muutti" näiksi pariksi päiväksi vanhempiensa hotelliin ja Sanna sai olla omassa ylellisessä seurassaan muutaman illan. Heidin juoksuttaessa vanhempiaan ympäri kaupunkia, Sanna uppoutui koulutöiden pariin ja piipahti aina välillä salilla. Että sellainen viikonloppu meillä, mites siellä Suomessa vietettiin viikonloppua? :D 

Kurjan maanantain piristykseksi valmistimme Heidin vanhempien tuomaa hernekeittoa. HERNEKEITTOA!!! <3 Tällä kertaa ihan sitä ehtaa tavaraa, ei papukeittoa... Ja sen ohella syötiin ruisleipää ja riisipiirakkaa. Voi mitä arjen luksusta. <3

Nyt kun me molemmat olemme saattaneet vierailijoita lentokentälle, olemme huomanneet saman tunteen: kaikkein kamalinta lentokentälle saatossa ei olekaan "hyvästien" jättäminen vieraille, vaan se, ettei itse voi hypätä myös lentokoneeseen ja palata jo takaisin Suomeen. Sydäntä raastava tunne, kun pitää vaan kääntyä ympäri ja lähteä bussilla takaisin kohti Budapestin keskustaa. Onhan täällä olossa hyvät ja mahtavatkin puolensa, mutta kyllä täältä voisi jo kotiinkin tulla :) 

5½ viikkoa enää kotiinpaluuseen. Ristiriitaisia tunteita. Stressi, kun kokeet alkavat lähestyä ja blondien pitäisi alkaa oikeasti tekemäänkin jotain. Samaan aikaan harmittaa, että aika on tuntunut menevän liian nopeasti, mutta samaan aikaan lähenevä kotiinpaluu lämmittää sydämiä. Ota tästä nyt selkoa :D