Mikään ei taaskaan toiminut niin kuin piti täällä lentokentällä. Heidin laukut paino aika reippaasti yli sallittujen rajojen ja laukkuja ei suostuttu ottamaan vastaan. Me yritettiin selittää, että me ollaan asuttu täällä 4 kuukautta ja muuttamassa nyt takaisin Suomeen, ei me voida niitä tavaroita tännekkään jättää. Ei...Meidän piti pakata Heidin tavarat uudelleen, siirrellä tavaraa laukusta toiseen ja ottaa toinen käsimatkalaukku käyttöön...Saatiin 5 kiloa pois ja sitten sai laukut mennä ruumaan...Voi jumalauta mitä touhua!!! 152€ piti maksaa ylipainosta ja kaveri vielä kysyi kymmeneen kertaan, oletko nyt varmasti valmis maksamaan tästä...No ei kun haluan jättää tavarani tänne, haloo!! Unkarilaiset...
Nyt ollaan kuitenkin onnellisesti jo porttien toisella puolella odottamassa koneeseen pääsyä. :)
Ja kyllä, vaikka tässä nyt ollaankin kitisty ja haukuttu kaikkea, kyllä tämä vaihtokokemus oli todellakin kokemisen arvoinen. Mutta on se vaan niin ihanaa päästä takaisin Suomeen ja kotiin, missä kaikki toimii niin kuin pitääkin. Tätä fiilistä on mahdotonta kuvailla. Melkein tulee tippa linssiin, kun on niin tunnetta täynnä tämä kotiinpaluun ihanuus. Tai sitten se tulee lentokoneessa. Tai viimeistään Helsinki-Vantaalla. Mutta itku taitaa tulla, ei voi minkään :D
Ensimmäinen juttu mitä varmaankin tulee tehtyä kotona, on työntää pää hanan ja juoksevan veden alle ja juoda itsensä kipeäksi raikasta, puhdasta, ihanaa klooritonta hanavettä!!! Seuraavina asioina tulee ehdottomasti koirien hengiltä rutistaminen, sauna ja karjalanpaisti. Ja voi sitä ihanuutta, kun saa käyttää juustohöylää! Ja oikeanlaista tiskiharjaa...Eikä ihmiset kävele kadulla päin, tule puhumaan vierasta kieltä vaikka olet juuri sanonut ettet ymmärrä, jatka tuijottamista jos huomaat tuijotuksen ja ja ja...!!! Ihanat jurot suomalaiset, we miss you and we see you so soon! <3
XOXO <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kehu, hauku, toivo, tunnusta rakkautesi...